Esineiden tarinat osa 5: Tärkeitä hetkiä ja uskon välineitä

Tietyt esineet kuuluvat uskonnon harjoittamiseen ja voivat olla osana niin arkea kuin juhlaa. Joillain ajatellaan olevan ylimaallisia ominaisuuksia. Esineet voivat herättää omistajassaan uudelleen koettavia muistikuvia ja tunteita. Ne voivat välittyä esineen ulkomuodon lisäksi sen tunnussa, äänessä tai tuoksussa. Esine on voinut myös kuulua aiemmin jollekin toiselle, jonka voiman tai viisauden se antaa kantajalleen.

Somalialaisissa häissä morsian kantaa maitokannua. Toisessa kädessä pidetään kannua ja toisessa miestä. Kannu on maalattu ja koristeltu simpukoilla ja helmillä. Morsiamella on useita juhlavaatteita, jotka hän vaihtaa häiden aikana kolme tai neljä kertaa.

Lapsuudenkodissa Irakissa äiti oli antanut tässä astiassa vettä, jos oli sairaana. Äiti luki koraania, ja lapsi joi veden. Sen jälkeen tunsi olonsa paremmaksi. Astia on saatu häälahjaksi äidiltä. Astian nimi on safartas. Sen omistaja ei käytä sitä enää itse, mutta pitää sitä esillä koristeena.

Äidille kuuluneet rukousnauha, sormustimet ja sormukset eivät ole enää päivittäisessä käytössä, mutta niitä pidetään tallessa. Rukousnauhan puisissa helmissä oli aiemmin hyvä tuoksu, jota on vielä aavistus jäljellä. Esineet ovat kotoisin Palestiinasta. Ne ovat matkamuistorasiassa, joka on ostettu Kyprokselta kolmekymmentä vuotta sitten.

Hopeinen sormus on Etelä-Irakista ja kuulunut isoäidille, joka antoi sen nykyiselle omistajalle jo lapsena. Lapsena hän piti sitä peukalossa ja nytkin se mahtuu vielä pikkurilliin. Sormuksen kivillä on parantavia ja onnea tuovia vaikutuksia. Sormus kastetaan veteen, ja kivellä pyyhkäistään silmän alta. Vihreä kivi on nimeltään firoza ja punainen yaqut. Sormus on vanhaa mallia: siinä on kaksi kiveä, nykyisin käytetään usein vain yhtä.

Suitsukeastiaan laitetaan kuuma hiili ja sen päälle siemeniä, jotka palaessaan tuottavat hyväntuoksuista savua. Savu puhdistaa ja raikastaa kodin sekä karkottaa pahaa silmää. Suitsukeastia on lähetetty Irakista omistajalleen hänen äitinsä toimesta.

Keksimuotilla tehdään makeita taateli- tai pähkinäkeksejä erilaisten uskonnollisten juhlien, kuten Ramadanin jälkeen. Keksitaikina laitetaan muottiin ja painetaan muotilla kämmenelle. Muotti ollut pitkään käytössä, ja sen selkäpuoli on patinoitunut ja silottunut. Muoteissa on erilaisia kuvioita – tässä on tähtimäinen kuviointi. Keksimuotin vieressä on siiviläpilli, jolla juodaan yrttijuomaa tai teetä. Siivilän vuoksi yrtit tai teelehdet jäävät kuppiin. Muotti ja pilli ovat Palestiinasta ja ne ovat kuuluneet aiemmin omistajansa äidille. 

Muistikirjan välissä on jasmiininkukka äidin puutarhasta ja puiden lehtiä tärkeistä paikoista. Kasvinäytteet muistuttavat tietyssä hetkessä koetusta tunteesta, ne ovat kuin kuvia hetkistä. Yksi lehti on Federicksbergin linnasta ja muistuttaa siitä, kun kävelin puutarhan läpi.

Muistikirjan omistaja on kotoisin Georgiasta.
















Tarinat löytyvät myös englanniksi ja kiinaksi!