perjantai 7. heinäkuuta 2017

Morsiuspuku vuodelta 1870 – ja tarinat sen takaa

Mustasta taftisilkistä käsin ommeltu kaksiosainen leninki, jossa huolelliset yksityiskohdat pitseineen ja käsin kirjailtuine kuvioineen ja samettinappeineen tekevät puvusta juhlallisen ja arvokkaan. Heinäkuun kuukauden esineenä esitelty musta morsiuspuku 1800-luvulta sisälsi enemmänkin kulttuurihistoriallista tietoa ja yhteyksiä. Yhdestä morsiuspuvusta aukeaa niin yhden suvun historia kuin siivu Turun tyttölyseonkin tarinaa. Lisäksi mukaan mahtuu vielä kuvanveistäjä Wäinö Aaltonenkin.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun sain tehtävänannoksi kirjoittaa kuukauden esine -tekstin. Päätyönäni luetteloin ja digitoin Wäinö Aaltosen valokuvakokoelmaa. Esineen valintaa varten aloin selata esinetietokantaa ja miettiä yhteyksiä julkaisukuukauteen. Ensimmäiseksi mieleeni tuli kesän hääsesonki, joka alkaa yleensä juhannuksesta. Entisen työpaikkani ajoilta tiesin, että vielä 1800-luvulla käytössä ollut musta hääpuku herättää ihmisissä ihmetystä. Monikaan ei tiedä, että valkoinen hääpuku on hyvinkin nuori tulokas hääpuku rintamalla. Päätin esitellä 1800-luvun morsiuspuvun ja kertoa taustaa mustan hääpuvun takaa. Tutustuessani esineen tietoihin tarkemmin löysin heti jotain mielenkiintoista ja sisäinen tutkijani nosti päätään.

Morsiuspuku on vuodelta 1870 ja se on kuulunut Angelniemen pitäjästä Päärnäspään kylästä (nykyinen Halikko) kotoisin olleen rusthollin tyttärelle Gustava Carolina Granrothille. Asia mikä puvun tiedoissa kiinnitti tutkijan huomioni, oli lahjoittajien nimet. Puvun ovat lahjoittaneet turkulaiset neidit Olga ja Naema Lemberg. Nimet olivat tulleet minulle vastaan luetteloidessani ja digitoidessani Wäinö Aaltosen valokuvia. Minulla oli juuri ollut käsissäni kuva näistä neideistä ja Wäinö Aaltosesta, jonka vuoksi nimet kuulostivat tutuilta.

Halusin alkaa selvittää morsiuspuvun sekä Lembergin sisarusten tarinaa. Lähdin liikkeelle morsiuspuvun esinekortista, jossa oli hyvät pohjatiedot jo olemassa. Ajattelin katsoa, mitä tietoa kirkonkirjoista löytyisi näistä henkilöistä. Esinekortissa oli tieto, että Lembergin lahjoittajasisarukset ovat morsiuspuvun omistajan siskontyttöjä. Ensimmäiseksi piti siis saada selville Gustava Carolinan perhetausta ja sisarusten määrä ja sen jälkeen selvittää kenen sisaruksen lapsia Olga ja Naema olivat.
Kansallisarkiston digitaaliarkistosta aukesi koko perheen tarina. Morsiuspuku on ollut Angelniemen pitäjästä Päärnäspään kylästä kotoisin olleen rusthollin tyttären Gustava Carolina Granrothin yllä mennessään naimisiin Otto Wilhelm Bergrothin kanssa vuonna 1870. Gustavalla oli kolme siskoa Maria Elisabet, Matilda Charlotta ja Edla Sofia, joista Maria Elisabeth meni naimisiin paikallisen maanviljelijän kanssa ja kaksi muuta sisarusta Matilda ja Edla muuttivat avioliiton perässä Turkuun.
Siskoista Matilda meni naimisiin turkulaisen nahkurimestari Magnus Reinhold Lembergin kanssa ja he asuivat Turussa korttelissa nimeltä Skytten eli Jousimies. Matilda ja Magnus saivat yhteensä viisi lasta, joista kaksi kuoli vuonna 1864, poika Agapetus kolmevuotiaana kesäkuussa ja tyttö Alma vähän alle kaksi vuotiaana heti perään heinäkuussa. Muille perheen lapsille kävi paremmin ja perheen vanhin tytär Olga Matilda Sofia (s. 27.5.1857) ja nuorin tytär Naema Gustava (s. 20.12.1869) kouluttautuivat opettajiksi. Naimattomat tyttäret Olga ja Naema omistivat elämänsä kasvatustyölle ja jättivät nimensä Turun historiankirjoihin. He molemmat toimivat Turun tyttölyseon johtajattarina.
Turun tyttölyseo oli Suomen kolmas tyttökoulu ja se perustettiin Turkuun syksyllä 1882. Se sijaitsi aluksi Gezelliuksenkatu 2:ssa Tuomiokirkon vieressä, jonka jälkeen koulu siirtyi Aurakatu 16:sta. Koulu oli aluksi yksityinen mutta se valtiollistettiin vuonna 1892. Turun tyttökoulu tarjosi oppilaille keskikoulua vastaavan oppimäärän aina vuoteen 1895 saakka kunnes sen yhteyteen perustettiin Turun suomalainen jatko-opisto. Myös jatko-opisto valtiollistettiin ja se yhdistettiin tyttökouluun vuonna 1925. Koulun nimeksi tuli tällöin Turun tyttölyseo, monelle turkulaiselle tutumpi lempinimellä Tipula. Koulu tarvitsi uudet isommat tilat ja uutta punatiilistä koulutaloa alettiin rakentaa Samppalinnanmäelle samana vuonna. Sen suunnittelivat vuonna 1924 Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtaja Yrjö Sadeniemi ja arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Koulutyö uusissa tiloissa käynnistyi syksyllä 1926.

Olga ”Mamma” Lemberg toimi Turun tyttökoulun ensimmäisenä johtajattarena ja koulun ”äitinä” koulun perustamisesta vuonna 1889 aina vuoteen 1919. Sisko Naema, jota kuvailtiin suorana astelevaksi ja ryhdikkääksi, jatkoi isosiskonsa työtä toimien ensin johtajattarena vuosina 1919–1925 ja sitten rehtorina 1925–1935.

Morsiuspuvun, Lembergin sisarusten ja Turun tyttölyseon lisäksi vyyhtiin liittyy myös kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, josta kaikki oikeastaan sai alkunsa. Eli takaisin siihen kuvaan jota olin pidellyt aiemmin luetteloidessani käsissäni.

Kuvassa Wäinö Aaltonen istuu Turun tyttölyseon tilaisuudessa opettajattarien Olgan ja Naeman vieressä. Heidän takanaan istuu riveittäin valkoisiin mekkoihin pukeutuneita koulun oppilaita. Olga istuu keskellä ja Naema oikealla. Tilaisuus on luultavasti Turun tyttölyseon tiloissa Samppalinnanmäellä, sillä siellä koulunkäynti oli alkanut vuonna 1926. Kuvassa ei ole tietoja tilaisuuden laadusta, mutta kuva on otettu 30.5.1936 ja kuvan on ottanut Turun Sanomat. Sen verran tiedetään, että Wäinö Aaltonen on tehnyt opettajattarista muotokuvat. Pronssiset muotokuvapäät ovat valmistuneet vuonna 1936, joten mahdollista on, että kyseessä veistosten julkistamistilaisuus ja ehkä koulun kevät juhla. Nykyään Aaltosen veistämät muotokuvapäät kuuluvat Turun museokeskuksen taidekokoelmaan ja ovat sijoitettuna Luostarivuoren kouluun.

Luostarivuoren koulutalo on aikanaan herättänyt keskustelua turkulaisissa. Tämä punatiilinen
koulutalo valmistuttuaan ei kaikkia turkulaisia miellyttänyt. Sitä pidettiin synkän näköisenä ja liian massiivisena puiston reunalle. Koulun korkea katto näkyi joidenkin mielestä häiritsevän hyvin tuolloin vielä suhteellisen matalan puuston yli kaupungin keskustaan ja pilasi maisemaa. Myös mereltä päin saavuttaessa koulun katto hallitsi näkymää. Ja kukapas muukaan kuin kuvanveistäjämme Wäinö Aaltonen piti koulua kauhistuksena. Turun Sanomien mukaan hän lausui vuonna 1927, että uusi koulurakennus oli täysin pilannut Samppalinnanmäen.

Palataan vielä lopuksi morsiuspukuun. 1800-luvulla morsiuspuku oli tavallisen kansan keskuudessa väriltään musta. Musta värinä oli käytännön sanelemaa, sillä kankaat olivat kalliita eikä tavallisilla ihmisillä ollut varaa hankkia useaa juhlapukua. Yhtä juhlapukua pidettiin niin pitkään kuin se mahtui päälle ja sen jälkeen se annettiin ehkä perinnöksi tyttärelle. Vaatteet tehtiin itse tai teetätettiin ompelijalla. Vaatteet tehtiin kestämään aikaa. Morsiuspuvun erotti tavallisesta juhlapuvusta erilaiset morsiusasusteet, kuten morsiuskaulus, -seppele, -kruunu ja erilaiset morsiuskorut. Näiden morsiusasusteiden haltija oli kaaso eli morsiamen pukija, joka oli kylällä usein eräänlainen ammattilainen, yleensä vanhempi nainen, joka aina tarvittaessa hoiti kaason tehtäviä. Kaasolla on ”kaasin vakka” eli jonkinlainen säilytysarkku tai rasia, jossa hän säilytti kiertäviä morsiuskoristeita. Nämä asusteet ja korut olivat morsiamilla vain lainassa ja häiden jälkeen ne paulautuivat kaasolle seuraavaa morsianta varten. Myös sulhaselle kaasolla oli omat koristeensa.



Morsianten morsiusasusteet ja -koristeet oli tehty usein värikkäistä ja kullanvärisistä papereista ja esim. lasihelmistä ja niitä kutsuttiin helyiksi. Morsiamella oli Varsinais-Suomessa päässään usein helykruunu eli morsiuskruunu. Helyasusteet juontavat juurensa aina sääty-yhteiskunnan aikaan, jolloin oli tarkoin määrätty, mitä materiaaleja ja kuoseja kukin sääty sai käyttää, joten aateli- ja porvarimorsian eivät voineet pukeutua samalla tavalla. Maalaismorsiamilta oli kielletty säädyn vastainen pukeutuminen, johon kuului esimerkiksi oikeat korut.  

Valkoisen hääpuvun tarina alkaa tavallisen kansan keskuudessa vasta 1900-luvun puolella. Toki rikkaat ja ylempiarvoiset ovat käyttäneet valkoista hääpukua jo paljon aiemmin maailman muotivirtausten mukaan.

Morsiuspuku kuuluu Turun museokeskuksen esinekokoelmaan ja sen voi löytää Turun linnasta pohjoisesta näyttelyhallista, jossa se edustaa 1800-luvun muotia.

Noora Jokinen 
Tutkija /työkokeilija
Turun museokeskus