Ensin muistetaan sairaus. Ruotsin kuningas Eerik XIV Turun kaupungin taidekokoelman kolmessa teoksessa

Nyt vietetään mielenterveysviikkoa.  Viikko aloitettiin sunnuntaina 17.11. sytyttämällä kynttilöitä itsemurhan tehneiden muistolle eri puolilla Suomea. Viikon teemana on tänä vuonna ”Diagnoosina ihminen -sairauksista huolimatta”.

Tarkastelemme lyhyesti Ruotsin ”hulluna kuninkaana” pidettyä Eerik XIV:tä ja sitä, miten taiteilijat ovat kuvanneet Eerikiä kolmessa teoksessa. Miten Eerik näyttäytyy katsojille, kun mielisairaus on vaikuttanut hänen maineeseensa vuosisatojen ajan?  Näkyykö teoksissa Eerik XIV itse, se Eerik, joka on jäänyt sairautensa varjoon?

Eerik XIV syntyi joulukuun 13. päivä vuonna 1533 Kustaa Vaasalle ja hänen ensimmäiselle vaimolleen Katariina Saksi-Lauenburgilaiselle ja oli heidän ainoa poikansa. Eerik hallitsi Ruotsin kuninkaana vuodet 1560–1568. Hänen lyhyt hallintonsa päättyi kapinaan, jonka jälkeen hallitsijan tittelin sai Eerikin veli Juhana. Eerik meni naimisiin rahvaaseen kuuluneen Kaarina Maununtyttären kanssa 1568: tätä avioliittoa eivät aateliset hyväksyneet, mikä johti Eerikin vallasta syöksemiseen. Eerik vietti loppuelämänsä erossa vaimostaan ja lapsistaan, vankilassa, jossa Eerik kuoli 26. päivä helmikuuta 1577. Kuolinsyy ei ole varmuudella tiedossa, tosin Erikin veljen Juhana III:n epäillään myrkyttäneen hänet.

Tuntematon, Erik XIV, s.a., öljy kankaalle,
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: TMK.

Eerikistä on säilynyt useita aikalaisten tekemiä muotokuvia. Niissä hänet esitetään, kuten kaikki muut kuninkaat, ylväänä ja rikkaana hallitsijana. Erityisen tunnettuja ovat Eerikin hovimaalarin, flaamilaisen Domenicus Verwiltin muotokuvat. Turun kaupungin taidekokoelman tuntemattoman tekijän Erik XIV -maalaus kuvaa kuningasta pukeutuneena kärpännahkaviittaan. Muotokuvasta on useita eri taiteilijoiden tekemiä versioita Ruotsissa. Esimerkiksi Ulrika Pasch on maalannut toisinnon kärpännahkaviittaisesta Eerikistä 1700-luvulla: monien muiden Eerikin muotokuvien tavoin se on löydettävissä Ruotsin kansallismuseon kokoelmista (klikkaa tästä nähdäksesi kuvan).

Eerik XIV:n tarina on osa turkulaista mielenterveyden ja mielenterveyden hoidon historiaa. Eerikin suomalaissyntyinen vaimo Kaarina Maununtytär esiintyy useissa taidekokoelman teoksissa yhdessä Eerikin kanssa. Kaarinalla vaikuttaa olevan erityinen asema suomalaisten historiallisessa mielikuvituksessa. Hän oli kuninkaan rakastajattarena ja kuningattarena monien juorujen aihe: toisaalta hänen uskottiin noituneen miehensä ja aiheuttaneen näin tämän mielisairauden, toisaalta häntä pidettiin ainoana, joka pystyi rauhoittamaan vainoharhaisen kuninkaan. Eerikin sairastumista ja hänen suhdettaan Kaarina Maununtyttäreen on käsitelty taideteoksissa vuosisatoja Eerikin kuoleman jälkeen. Turkulaissyntyinen taidemaalari Erik Johan Löfgren kuvaa paria vuoden 1864 teoksessaan Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär (teos on Suomen valtion omistuksessa ja esillä Ateneumissa). Romantisoitu melankolia, kaipaus ja sairauden jatkuva läsnäolo esiintyvät aiheina Eerikin ja Kaarinan kuvauksissa.

Erkki Nurmelan unenomainen teos Erik XIV ja Kaarina Maununtytär kuvaa puolestaan Eerikiä ja hänen perhettään. Eerikin keltainen pää erottuu punaisesta taustasta ja vaimonsa Kaarinan ja lapsensa punertavista hahmoista. Vallasta syöstyn kuninkaan pään päällä leijuu tummempi ihmishahmo, ja hänen kasvojensa alla näkyvät kaksi punaista silmää. Voi olla, että punertavat hahmot viittaavat Eerikin kehittyvään, häntä alati ympäröivään sairauteen, joiden varjoon Eerikin perhe jää. Nämä näyt on esitetty Eerikistä osittain erillisinä ja osittain häneen liittyneinä, sillä valkoinen, Eerikin parran mallia tavoitteleva kolmiomainen muoto vie katseen kohti pieniä silmiä. Toisaalta hahmot Eerikin ympärillä saattavat symboloida yksinäistä vankeutta, jolloin hän pystyi vain muistelemaan puolisoaan ja lapsiaan. Punaiseen verhotut hahmot taas liittyvät juuri menneisyyden haamuihin ja vainoharhaan, jotka kiusasivat Eerikiä hänen mielenterveytensä järkyttyä. Kaikki tämä tapahtuu taulussa, jonka muoto on abstrahoitu Eerikin päästä ja parrasta.

Erkki Nurmela, Erik XIV ja Kaarina Maununtytär, 1990, 

lyijykynä ja vesiväri. Turun kaupungin taidekokoelma.  

Kuva: Margareta Willner-Rönnholm / TMK.

Lauri Vahteran Erik XIV vankila Turun linnassa  -maalauksen takana on painokuva, jossa Eerik istuu ruokapöydän ääressä lusikka oikeassa kädessään. Kuvaan on liitetty tekstinä ajoitus vuoden 1577 helmikuulle, Eerikin viimeiselle elinkuukaudelle. Eerik on esitetty uhmakkaana, käsi ja katse ylöspäin kohotettuina. Teos kuvaa todennäköisesti Eerikin viimeisestä ateriaa ja hernekeittoa, jonka uskottiin sisältäneen myrkkyä. Kuninkaan katse on vihainen, melkeinpä kyllästynyt. Voi vain aavistaa, mitä seitsemän vuoden vankeus ja ero perheestä olivat tehneet Eerikille.

Painokuva Lauri Vahteran teoksen 

Erik XIV vankila Turun linnassa (1930–1940) taustaleyllä, 

Turun kaupungin taidekokoelma  

Kuva: Margareta Willner-Rönnholm / TMK.

Monet taiteilijat ovat löytäneet omia lähestymistapojaan Eerik XIV:n elämän käsittelyyn. Aikalaismuotokuvat kertovat Eerikistä ennen kuninkaan vainoharhaisuuden huippua, jolloin kapinaa pelännyt Eerik itse murhautti ja murhasi Sturen aatelissuvun jäseniä. Erik oli alamaisiinsa nähden etuasemassa, ja hänen kohtalonsa on koskettava tarina ylhäisöön kuuluvan henkilön mielenterveydellisestä sairastumisesta 1500-luvun Ruotsi-Suomessa.

Erkki Nurmelan teos Erik XIV ja Kaarina Maununtytär on esillä Juhana Herttuan kellarissa. Lisätietoa mielenterveysviikosta Mielenterveyden keskusliiton Internet-sivuilla (https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/mielenterveysviikko/)

Kirjoittajat:

Emmi Kivimäki ja Jenni Mäki

Museoassistentit

Turun museokeskus

Gessnerin ihmeelliset eläinkuvat ja niiden digitointiprojekti

Kuva: Oona Seppänen

Conrad Gessner oli yksi renessanssiajan tärkeimmistä eläin- ja kasvitieteilijöistä. Hän syntyi 1516 köyhään perheeseen ja opiskeli tiedonjanoisesti useissa kaupungeissa eri opettajien johdolla. Hän oli todella kiinnostunut kasveista ja eläimistä sekä harrasti muun muassa teatteria ja kiipeili mielellään vuorille. Tietosanakirjatyyppiseen eläinkirjaan Historia animaliumiin (1551-1558) hän on kartoittanut perusteellisesti eri eläinlajeja. Hän esimerkiksi kertoo niiden elinympäristöstä, ulkonäöstä ja ravinnosta. Melkein kaikista eläimistä on myös tarkka havainnekuva. Näiden kuvien digitointiin olen syventynyt harjoitteluni aikana.

Kuvien digitoinnin perustana oli, että Historia animalium -teoksesta valituista eläinkuvista otetaan valokuvat, jotka luetteloidaan Turun museokeskuksen omaan järjestelmään Muskettiin ja tätä kautta ne tulevat Finnaan kaikkien nähtäväksi. Kuvien luettelointiin ei riitä vain eläimen kuva ja nimi, vaan myös kuvaileminen on tärkeää. Varsinkin, kun kaikki kuvat eivät suinkaan olleet meille tutuista eläimistä kuten apinoista tai siileistä, vaan 111 luetteloidun kuvan joukkoon mahtui eriskummallisia eläimiä kuten siivellinen käärme, sikavalas tai kettuapina. Tällaisten eläinten kohdalla oli tarpeellista tulkita kuvan lisäksi eläimestä kertovaa tekstiä.

Toisinaan Gessnerin eläimiä luetteloidessa pelkästään eläimen nimen selvittäminen saattoi viedä yllättävän paljon aikaa. 1500-luvun saksaksi nimet voivat olla hyvinkin erikoisia nykypäivään verrattuna. Latinankielinen nimi saattoi olla avuksi, jos sellainen oli eläimelle annettu. Näiden avulla pyrin löytämään tai keksimään eläimelle nimen suomeksi. Myös muun tekstin ymmärtäminen oli haastavaa, vaikka saksaa olen opiskellut usean vuoden ajan, sillä sanojen kirjoitusasu on muuttunut paljon 500 vuoden aikana. Globalisaatio ja englannin kielen valta-asema on tuonut nykysaksan kieleen uusia sanoja. Varsinkin eläinten nimet ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisia kieliä.

Sanoja Historia animaliumissa ja niiden nykyinen vastine sekä suomennus:

nit                                        nich                                     ei

scheüszliche                       scheussliche                        vastenmielinen, inhottava, kauhea, pelottava
Sickust                                Papageien                           papukaija

vn., vnd, unnd,                    und                                      ja

                                                                                

Lisää Google kääntäjä on hyvä apuväline pitkien tekstipätkien ymmärtämiseen. Aina apua siitä ei ole, mutta hauskuutta sitäkin enemmän. Gessnerin kirja sisältää oikeiden eläinten lisäksi myös satueläimiä kuten tämän Forstteufelin, joka kääntyi lopulta suomeksi metsäpiruksi. TMM23579:1. Kuva: Raakkel Närhi ja Ville Mäkiläkuvateksti

Luettelointi on hyvin tarkkaa ja aikaa vaativaa puuhaa. Ei riitä, että digitoinnin saa tehtyä mahdollisimman nopeasti, vaan tarkkuus ja kärsivällisyys ovat valttia. On todellakin väliä, miten hyvin ja tarkasti luetteloinnin toteuttaa, sillä ainoastaan hakusanojen ja nimien avulla mahdollinen tutkija voi luetellut esineet – tässä tapauksessa kuvat, löytää. 

Gessnerin kuvien luettelointi on ollut antoisaa ja mielenkiintoista mutta haastavaa. Haasteita ovat asettaneet esimerkiksi vanha saksa ja fraktuurakirjaimet, mutta myös eläinten kuvat, joista ei voi olla varma, ovatko ne täysin todenmukaisia. Esimerkiksi moni kala tai lintu on kuvattu paljon värikkäämmäksi kuin ne luonnossa ovat, mikä vaikeutti lajin tunnistamista. Esimerkiksi sininärhen tunnistaminen aiheutti paljon päänvaivaa, kun teksti ja latinankielinen nimi kertoivat linnun selvästi olevan närhi (lat. Garrulus, saks. Straasburg Roller) mutta kuva ei täsmännyt minkään närhilajin kanssa. Lopulta sain selville oikean lajin, kun kirjoittelin eri variaatioita saksan, latinan ja suomenkielisillä nimillä Googleen ja oikeaksi hakusanaksi tällä kertaa osoittautui ”Roller Vogel”. Pelkällä Roller-haulla ei löytynyt yhtään lintua, mutta kun haun rajasi lintuihin, tuli heti vastaan kuva, joka edes etäisesti muistutti Gessnerin värikästä närheä. 

Sininärhi TMM23579:101 Kuva: Raakkel Närhi ja Ville Mäkilä

Kuvat ovat avanneet aivan uudenlaisen maailman keskiajan lopun ja uuden ajan alun kulttuuriin ja elämään. Olin hyvin yllättynyt Gessnerin pitkäjänteisestä työstä. Hän on kuvaillut, kuvannut, pohtinut, tutkinut lähteitä ja selvittänyt monien eläinten elämää. Sen lisäksi, että Gessner on koonnut valtavan määrän erilaisia eläimiä, hän on myös jakanut ne erilaisiin ryhmiin ja tutkinut niitä toistensa kautta. Hänellä on kerännyt paljon tietoa eläinkirjaansa varten, eikä hän pelkästään nojaa omiin havaintoihinsa, vaan on liittänyt myös muiden tieteilijöiden tutkimuksia lähteikseen. Esimerkiksi tekstissä mainitaan mm. Aristoteles, Olaus Magnus, Raamattu, Guillaume Rondelet, Plinius vanhempi ja Albertus Magnus (Albertus Suuri). Kirjan saksantaja Conrad Forer on ottanut tämän huomioon. Hän ei ole kääntänyt suoraan tekstiä latinasta, vaan on merkannut viitteeksi Conrad Gessnerin havainnot viitaten hänen sanomisiin esimerkiksi näin: Korkeasti kunnioitettu tohtori Gessner on nähnyt kyseisen eläimen Italiassa.

Kirjassa on runsaasti tarueläimiä, joista on yhtä lailla havaintoja ja tietoja kuin oikeista eläimistäkin. Kaukaisten maiden eläimet kuten leijonat ja kirahvit saattoivat tuntua yhtä oudoilta ja kummallisilta kuin yksisarviset tai merimunkit. Koska eläimistä oli havaintoja, ei Gessnerin ehkä ollut helppo jättää eläintä pois Historia animaliumista, vaikka kuinka epäuskottavalta eläin olisi tuntunutkaan.

Valaiden joukosta löytyy hieman tuntemattomampia eläimiä. Ehkä oikeampi termi olisi tässä kohtaan merihirviö. Monista eläinkuvista näkee, kuinka myyttisyys, salaperäisyys ja huhupuheet ovat värittäneet niitä. Tässä esimerkkinä partavalas ja sikavalas. Partavalas TMM23579:79. Sikavalas TMM23579:80. Kuvat: Raakkel Närhi ja Ville Mäkilä.

111 eläinkuvan luetteloiminen tuntui pitkältä ja vaivalloiselta työltä, mutta jälkikäteen ajatellen se oli antoisaa, mielenkiintoista sekä opettavaista. Saksan taitoni ovat parantuneet, ymmärrys keskiajan ja renessanssin eläintieteeseeni on karttunut sekä mielenkiintoni Gessneriä ja hänen työtään kohtaan kasvanut.

Monesta eläimestä ei ole Finnassa luettavissa muuta kuin lyhyt teksti nimen ja kuvan lisäksi, mutta pyrin jokaiseen kuvaan liittämään viitteitä tekstistä. Tekstin kääntäminen ja ymmärtäminen ei ollut helppoa, mutta mielestäni on tärkeää saada tietoa kirjan tekstin sisällöstä, vaikkakin vain lauseella tai parilla.

Toivonkin, että kuvien digitoinnin avulla mahdollisimman moni pääsee tutustumaan Gessnerin ihmeellisten eläinten maailmaan näiden kuvien kautta ja ehkä käyttämään niitä myös tutkimuksen lähteenä tai jopa kohteena. Nämä kuvat ovat vain pintaraapaisu järkälemäisen kirjan sisällöstä, mitä Historia animalium sisältää, mutta niidenkin avulla voi jo oppia paljon.

Täältä voit tutustua Gessnerin elämiin.

Kirjoittaja:

Oona Seppänen

Korkeakouluharjoittelija

Turun museokeskus