torstai 25. tammikuuta 2018

Rikkirevittyjä hoivataan



Hehkuvat punaiset ja valkoiset kukat sekä ympäröivä luminen Aurajoki-maisema ovat valloittava yhdistelmä. Turun kaupunginteatterin julkisivun digitaalisella taideseinällä on nähtävillä kuvataiteilija Saara Ekströmin videoteos Nursery (2001).

Videossa nähdään lapsen kädet, jotka työskentelevät leikkokukkien terälehtien ja varsien muodostamassa silppukasassa. Kädet kokoavat silppua takaisin ehjiksi kukiksi. Pikku hiljaa silppu vähenee, ja ehjät kukat katoavat käsistä. Video näyttää takaperin tapahtuman, jossa lapsi repii, nyppii ja rypistelee ruusuja ja liljoja tuhoten ne palasiksi. Tapahtumien kulku takaperin luo vaikutelman, jossa repimisen ja nyhtämisen liike ja voima ovat nähtävillä, vaikka yhtä aikaa kukat eheytyvät.

Videolla lapsen kädet sekä tuhoavat kukkia repimällä ne rikki että hoitavat niitä kokoamalla ne ehjiksi jälleen. Teoksen nimi Nursery viittaa hoivaamiseen ja kääntyy niin taimitarhaksi kuin päiväkodiksi tai lastenhuoneeksi. Teoksen voi nähdä kuvaavan sitä, miten lapsi kokee perheen hajoamisen ja halun palauttaa kaiken ennalleen.

Saara Ekström sai marraskuun 2017 lopussa Varsinais-Suomen taidepalkinnon. Taidepalkinto jaetaan vuosittain alueen ansioituneelle taiteilijalle tai taiteenalalla toimivalle yhdistykselle. Palkinto myönnetään joko tunnustuksena kuluneen vuoden merkittävästä työstä tai pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta elämäntyöstä tai toiminnasta. Ekströmin valinnan perusteina mainitaan, että hänen uransa on jatkunut jo kolmen vuosikymmenen ajan. Ekström vaihtaa välinettään sujuvasti valokuvasta videoon tai installaatiosta elokuvaan, ja teoksissa toteutuu huikea esteettinen laatu.

Saara Ekströmin Nursery on nähtävillä tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin Kaupunginteatterin digitaalisella taideseinällä. Teos kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Kirjoittaja:
Anu-Riikka Leppänen

perjantai 19. tammikuuta 2018

Onnen diagrammi – Hannu Väisäsen teoksia Turun kaupungin taidekokoelmasta 8.1.–31.5.2018




 Hannu Väisänen: Onnen diagrammi, 1993, vesiväri paperille, 65 x 50 cm.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Tommi Vihko / TMK.


Lounais-Ranskassa asuva Hannu Väisänen (s.1951) on monialainen tekijä. Hänet tunnetaan etenkin kuvataiteilijana ja kirjailijana, mutta Väisänen on toiminut myös kuvittajana, lavastajana, puvustajana ja ohjaajana. Hannu Väisäsen taidetta on useissa julkisissa kokoelmissa. Turun kaupungin taidekokoelmaan saatiin vuonna 2013 Olavi Sundell (1943–1998), Aila Sundell-Weckman, Minka ja Mira Sundell -lahjoituskokoelman myötä 31 taiteilijan teosta. Lahjoitettuun kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 326 taideteosta, joiden aikajänne ulottuu 1900-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin. Keräämisen yhtenä painopisteenä ovat olleet nykytaiteen arvoitukselliset ja ekspressiiviset maalaukset, kuten Väisäsen tuotanto.

Wäinö Aaltosen museon aulassa ja Café Wäinössä on kevätkauden ajan esillä Hannu Väisäsen teoksia Turun kaupungin taidekokoelmasta. Ripustus tuo esille taiteilijan vanhempaa tuotantoa ja antaa näin lisänsä perjantaina 9.2.2018 museon päätiloihin avautuvalle Hannu Väisänen – Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelylle.

Väisäsen taiteessa syvällinen sisältö yhdistyy hyväntuulisuuteen. Keskeistä on herkkyys viiden aistin yhteisvaikutukselle. Teoksissa risteävät eri aikojen myytit, tarinat ja pyhän ideat. Kokoelmanäyttely on nimetty teoksen Onnen diagrammi (1993) mukaan, jonka draperiaan, poimutettuun kankaaseen liitetty käsiaihe viittaa käden viivoista ennustamiseen. Sen voi nähdä linkittyvän myös uskonnolliseen symboliikkaan.

Esillä on myös videoteos Ink Wash (2014), jonka moni on voinut jo nähdä Turun kaupunginteatterin julkisivun uudella led-näytöllä. Teoksessa vettä painavampana tussi muodostaa veteen laskeutuessaan mielikuvituksellisia, hetkellisiä kuvioita, joihin katsoja tuo omat tulkintansa.



Ringa Takanen,
Ts. kokoelma-amanuenssi
Turun museokeskus



Cafe Wäinö ja Wäinö Aaltosen museon aula, Itäinen Rantakatu 38, Turku
Aukioloajat: ma 7.30 – 16.00, ti- pe 7.30 – 18.00, la ja su 8.00 – 18.00

maanantai 8. tammikuuta 2018

Dagerrotyyppejä muuttuneesta kaupungista

Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.2017.
Turun museokeskus/Jalo Porkkala
Valokuvataiteilija Jalo Porkkala otti syksyllä 2017 yhteyttä Turun museokeskuksen valokuvaajaan Raakkel Närheen ja kertoi suunnitelmastaan juhlistaa suomalaisen valokuvan merkkipäivää. Marraskuussa tulisi kuluneeksi 175 vuotta ensimmäisen tunnetun suomalaisen valokuvan ottamisesta.

Piirilääkäri Henrik Cajander otti dagerrotypiamenetelmällä kuvan Uudenmaankadun varrelta Turussa 3.11.1842. Jalo Porkkala suunnitteli ottavansa kuvan samasta paikasta samalla menetelmällä, tasan 175 vuotta myöhemmin. Museokeskuksessa innostuttiin suunnitelmasta, ja Porkkalalle järjestyi mahdollisuus kehittää ja viimeistellä dagerrotyyppinsä museon valokuvaamossa.

Valokuvaustapahtumaa kerääntyi Uudenmaankadulle 3.11.2017 katsomaan melkoinen joukko uteliaita. Sää oli marraskuulle epätyypillisesti aurinkoinen, eikä välttämättä dagerrotyypin ottamiselle kaikkein otollisin. Jalo Porkkala valotti vanhan mallin mukaan rakennetulla puukamerallaan varmuuden vuoksi kaksi hopealevyä samasta näkymästä, josta Henrik Cajander oli ottanut oman kuvansa.

Dagerrotypiassa kuva syntyy hopeoidulle kuparilevylle positiivina, joka on peilikuva todellisesta näkymästä. Kuva on ainutlaatuinen eli sitä ei pysty monistamaan kuten filmille otettuja kuvia.

Alun perin dagerrotyyppien kehittämiseen käytettiin elohopeahöyryä. Koska se on vaarallista, Jalo Porkkala kehitti dagerrotyyppinsä Museokeskuksen valokuvaamossa sen sijaan Becquerel-menetelmällä. Siinä kuvalevy käsitellään punaisen tai oranssin kalvon läpi suodatetulla voimakkaalla valolla.

Porkkala kehitti ja viimeisteli molemmat valottamansa kuvalevyt. Ensimmäiseen hän ei ollut aivan tyytyväinen, vaikka prosessia seuraamassa olleiden mielestä sekin näytti upealta. Toinen yritys onnistui Porkkalan mielestä paremmin. Hän jätti kumpaankin otokseen lisäämättä joskus dagerrotypiassa loppusilauksena käytetyn kultauksen, sillä hänen mukaansa siihen liittyy isohko epäonnistumisen riski.

Vaikka Jalo Porkkalan dagerrotyyppi ja sen esikuva on otettu samasta paikasta, ne eroavat toisistaan selvästi. Cajanderin marraskuun 3. päivänä 1842 ottamassa kuvassa näkyy Uudenmaankadun varrella sijainnut Nobelin talo, jonka takaa häämöttää Turun tuomiokirkko. Uudessa otoksessa ei enää ole Nobelin taloa, vaan Tuomiokirkko pilkistää nykyaikaisen kerrostalon takaa.
Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.1842.
Turun museokeskus/Henrik Cajander
Kuvat eroavat toisistaan muutenkin kuin sisällöltään. Jalo Porkkalan ottaman kuvan hopealevypohja on vielä kirkas, kun taas Henrik Cajanderin dagerrotyypissä ajan kuluminen näkyy hopean tummumisena ja kuvapinnan naarmuina.

Porkkala lahjoitti juhladagerrotyyppinsä Turun museokeskuksen valokuvakokoelmaan, johon myös sen esikuva kuuluu. Museokeskuksen kokoelmassa on kaikkiaan neljätoista vanhaa dagerrotyyppiä. Niistä kolme on Henrik Cajanderin ottamia.

Jalo Porkkalan ottama dagerrotyyppi on näytteillä Turun pääkirjaston uudisosan ala-aulassa 18.1.2018 asti.


Viivi Vuorinen
tutkija
Turun museokeskus, valokuvakokoelma