Yllätyslaatikot

”niin paljonpuhuvia laatikoita

korkeita, punaisia laatikoita

hiljaisia laatikoita

vankiloita, laatikoita

harmaita, matalia laatikoita

sairaaloita, laatikoita hiljaisia..

laatikko laatikon vieressä

laatikon takaa kurkistaa

laatikkolauman keskellä

pieniä kuulijoita, puhuvia laatikoita…”

-Sielun Veljet. Laatikoita.

Olen museokeskuksella käynyt läpi muutamankin ”yllätyslaatikon”. Eli lahjoituksena on saatu laatikollinen esineitä, minkä sisällöstä ei tiedetä välttämättä mitään. Korkeintaan saatteena on laatikon kylkeen kirjoitettu sana ”leluja” tms.

Laatikko on saatu lahjoituksena ja hyvässä tahdossa annettu. Sekä myös vastaanotettu. Mutta kuten ohessa olevassa videossa voitte nähdä, voivat näiden laatikoiden sisällöt hyvistä aikeista huolimatta, olla täysiä yllätyksiä. Mitä esimerkiksi lämpömittari tekee lelujen seassa? Vaikka näiden avaaminen on silkkaa jouluaattoa yksittäiselle työntekijälle (ainakin minulle!), ovat luetteloimattomat sisällöt ongelma. Usein saattaa olla, että esim. pikkuautolahjoituksesta voi isokin osa päätyä suoraan poistoon, koska autot ovat rikki, huonokuntoisia, niitä on useampia samanlaisia… Tai voimme kohdata sellaisen yllätyksen, kuten 20 vuotta vanha omenapiirakan pala eväsrasiassa. Onneksi se oli yhä alkuperäisessä muovipaketissa! Laatikot vaativat seikkailumieltä ja rohkeaa sydäntä.

Museo ottaa lahjoituksia vastaan, mutta toivomme että yllätyslaatikoiden määrä jatkaisi yhä vähenemistään, koska niiden inventointi vie aikaa ja vaivaa. Olisi helpompaa tehdä niin, että esineet käydään läpi ennen kuin ne saapuvat museolle. Tämä nopeuttaisi prosessia museokeskuksella.

Prosessissa esineet pitää ensin ehkä pakastaa, jotta mahdolliset tuhoeläimet kuolevat. Sitten esineet käydä läpi ja otetaan pois ne, mitkä eivät pääse kokoelmiin. Sen jälkeen ne luetteloidaan järjestelmään, merkitään varastonumerolla, valokuvataan, viedään varastoon ja merkitään järjestelmään varastopaikka. Ensimmäiset kaksi vaihetta nopeutuisivat suunnattomasti, jos saisi käydä lahjoituksen läpi ennen kuin se tuodaan paikalle. Esineiden setviminen museokeskuksella voi sitoa useammankin ihmisen, koska laatikkoa avaava ei pysty välttämättä itse tekemään päätöstä kaikista aarteista.

Vaikka kuten videosta näkyy, voi se lahjoituksen avaaminen olla ihan älyttömän hauskaakin.

Jukka Salonen

Ensin muistetaan sairaus. Ruotsin kuningas Eerik XIV Turun kaupungin taidekokoelman kolmessa teoksessa

Nyt vietetään mielenterveysviikkoa.  Viikko aloitettiin sunnuntaina 17.11. sytyttämällä kynttilöitä itsemurhan tehneiden muistolle eri puolilla Suomea. Viikon teemana on tänä vuonna ”Diagnoosina ihminen -sairauksista huolimatta”.

Tarkastelemme lyhyesti Ruotsin ”hulluna kuninkaana” pidettyä Eerik XIV:tä ja sitä, miten taiteilijat ovat kuvanneet Eerikiä kolmessa teoksessa. Miten Eerik näyttäytyy katsojille, kun mielisairaus on vaikuttanut hänen maineeseensa vuosisatojen ajan?  Näkyykö teoksissa Eerik XIV itse, se Eerik, joka on jäänyt sairautensa varjoon?

Eerik XIV syntyi joulukuun 13. päivä vuonna 1533 Kustaa Vaasalle ja hänen ensimmäiselle vaimolleen Katariina Saksi-Lauenburgilaiselle ja oli heidän ainoa poikansa. Eerik hallitsi Ruotsin kuninkaana vuodet 1560–1568. Hänen lyhyt hallintonsa päättyi kapinaan, jonka jälkeen hallitsijan tittelin sai Eerikin veli Juhana. Eerik meni naimisiin rahvaaseen kuuluneen Kaarina Maununtyttären kanssa 1568: tätä avioliittoa eivät aateliset hyväksyneet, mikä johti Eerikin vallasta syöksemiseen. Eerik vietti loppuelämänsä erossa vaimostaan ja lapsistaan, vankilassa, jossa Eerik kuoli 26. päivä helmikuuta 1577. Kuolinsyy ei ole varmuudella tiedossa, tosin Erikin veljen Juhana III:n epäillään myrkyttäneen hänet.

Tuntematon, Erik XIV, s.a., öljy kankaalle,
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: TMK.

Eerikistä on säilynyt useita aikalaisten tekemiä muotokuvia. Niissä hänet esitetään, kuten kaikki muut kuninkaat, ylväänä ja rikkaana hallitsijana. Erityisen tunnettuja ovat Eerikin hovimaalarin, flaamilaisen Domenicus Verwiltin muotokuvat. Turun kaupungin taidekokoelman tuntemattoman tekijän Erik XIV -maalaus kuvaa kuningasta pukeutuneena kärpännahkaviittaan. Muotokuvasta on useita eri taiteilijoiden tekemiä versioita Ruotsissa. Esimerkiksi Ulrika Pasch on maalannut toisinnon kärpännahkaviittaisesta Eerikistä 1700-luvulla: monien muiden Eerikin muotokuvien tavoin se on löydettävissä Ruotsin kansallismuseon kokoelmista (klikkaa tästä nähdäksesi kuvan).

Eerik XIV:n tarina on osa turkulaista mielenterveyden ja mielenterveyden hoidon historiaa. Eerikin suomalaissyntyinen vaimo Kaarina Maununtytär esiintyy useissa taidekokoelman teoksissa yhdessä Eerikin kanssa. Kaarinalla vaikuttaa olevan erityinen asema suomalaisten historiallisessa mielikuvituksessa. Hän oli kuninkaan rakastajattarena ja kuningattarena monien juorujen aihe: toisaalta hänen uskottiin noituneen miehensä ja aiheuttaneen näin tämän mielisairauden, toisaalta häntä pidettiin ainoana, joka pystyi rauhoittamaan vainoharhaisen kuninkaan. Eerikin sairastumista ja hänen suhdettaan Kaarina Maununtyttäreen on käsitelty taideteoksissa vuosisatoja Eerikin kuoleman jälkeen. Turkulaissyntyinen taidemaalari Erik Johan Löfgren kuvaa paria vuoden 1864 teoksessaan Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär (teos on Suomen valtion omistuksessa ja esillä Ateneumissa). Romantisoitu melankolia, kaipaus ja sairauden jatkuva läsnäolo esiintyvät aiheina Eerikin ja Kaarinan kuvauksissa.

Erkki Nurmelan unenomainen teos Erik XIV ja Kaarina Maununtytär kuvaa puolestaan Eerikiä ja hänen perhettään. Eerikin keltainen pää erottuu punaisesta taustasta ja vaimonsa Kaarinan ja lapsensa punertavista hahmoista. Vallasta syöstyn kuninkaan pään päällä leijuu tummempi ihmishahmo, ja hänen kasvojensa alla näkyvät kaksi punaista silmää. Voi olla, että punertavat hahmot viittaavat Eerikin kehittyvään, häntä alati ympäröivään sairauteen, joiden varjoon Eerikin perhe jää. Nämä näyt on esitetty Eerikistä osittain erillisinä ja osittain häneen liittyneinä, sillä valkoinen, Eerikin parran mallia tavoitteleva kolmiomainen muoto vie katseen kohti pieniä silmiä. Toisaalta hahmot Eerikin ympärillä saattavat symboloida yksinäistä vankeutta, jolloin hän pystyi vain muistelemaan puolisoaan ja lapsiaan. Punaiseen verhotut hahmot taas liittyvät juuri menneisyyden haamuihin ja vainoharhaan, jotka kiusasivat Eerikiä hänen mielenterveytensä järkyttyä. Kaikki tämä tapahtuu taulussa, jonka muoto on abstrahoitu Eerikin päästä ja parrasta.

Erkki Nurmela, Erik XIV ja Kaarina Maununtytär, 1990, 

lyijykynä ja vesiväri. Turun kaupungin taidekokoelma.  

Kuva: Margareta Willner-Rönnholm / TMK.

Lauri Vahteran Erik XIV vankila Turun linnassa  -maalauksen takana on painokuva, jossa Eerik istuu ruokapöydän ääressä lusikka oikeassa kädessään. Kuvaan on liitetty tekstinä ajoitus vuoden 1577 helmikuulle, Eerikin viimeiselle elinkuukaudelle. Eerik on esitetty uhmakkaana, käsi ja katse ylöspäin kohotettuina. Teos kuvaa todennäköisesti Eerikin viimeisestä ateriaa ja hernekeittoa, jonka uskottiin sisältäneen myrkkyä. Kuninkaan katse on vihainen, melkeinpä kyllästynyt. Voi vain aavistaa, mitä seitsemän vuoden vankeus ja ero perheestä olivat tehneet Eerikille.

Painokuva Lauri Vahteran teoksen 

Erik XIV vankila Turun linnassa (1930–1940) taustaleyllä, 

Turun kaupungin taidekokoelma  

Kuva: Margareta Willner-Rönnholm / TMK.

Monet taiteilijat ovat löytäneet omia lähestymistapojaan Eerik XIV:n elämän käsittelyyn. Aikalaismuotokuvat kertovat Eerikistä ennen kuninkaan vainoharhaisuuden huippua, jolloin kapinaa pelännyt Eerik itse murhautti ja murhasi Sturen aatelissuvun jäseniä. Erik oli alamaisiinsa nähden etuasemassa, ja hänen kohtalonsa on koskettava tarina ylhäisöön kuuluvan henkilön mielenterveydellisestä sairastumisesta 1500-luvun Ruotsi-Suomessa.

Erkki Nurmelan teos Erik XIV ja Kaarina Maununtytär on esillä Juhana Herttuan kellarissa. Lisätietoa mielenterveysviikosta Mielenterveyden keskusliiton Internet-sivuilla (https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/mielenterveysviikko/)

Kirjoittajat:

Emmi Kivimäki ja Jenni Mäki

Museoassistentit

Turun museokeskus