keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Turun kaupungin taidekokoelman eläinveistokset hyvässä seurassa


Turun kaupungin taidekokoelman eläinveistokset hyvässä seurassa


Jussi Mäntynen – Jälkiä metsässä

Näyttely esillä Tampereen taidemuseossa 23.2.–19.5.2019







Jussi Mäntynen tunnetaan Suomen eläinaiheisen kuvanveiston mestarina, jonka tuotantoa on parhaillaan laajasti esillä Tampereen taidemuseossa. Turun kaupungin taidekokoelmassa on yli sata Mäntysen eläinveistosta, joista näyttelyyn lainattiin 23 teosta. Mukana on monta karhua ja ilvestä, muutama kotka, kettuja sekä kurki.

Veistokset ovat yleensä esillä Turun taideyhdistys ry:n ylläpitämässä Turun taidemuseossa, jonka Mäntys-huoneesta suuri osa teoksista nyt lainattiin. Veistoksia on myös talletettu kaupungin työntekijöiden huoneisiin, mutta osa odottaa esityspaikkaa varastossa.


Metsäneläimiä


Kokoelmaan kuuluu seitsemän ulkoveistosta, joista Taidemuseon mäellä olevan suihkulähteen Joutsenet äänestettiin muutama vuosi sitten Turun kauneimmaksi ulkoveistokseksi. Tunnetuin teos lienee kuitenkin Kupittaan puiston Hirvi. Sen ensimmäinen valos pystytettiin Viipuriin, Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston edustalle. Nykyisin yksi valos on Lahden Erkonpuistossa ja yksi Helsingin eläintieteellisen museon edustalla.

Jussi Mäntynen keskittyi suomalaisten metsien eläimiin, vaikka muutama jääkarhu joukkoon toki kuuluu. Mäntynen oli opiskellut Berliinissä ”demoplastiikkaa”, jonka tavoitteena oli tieteellisesti tutkittu, eläimen käyttäytymisen havainnoinnin tukema lajityypillinen vaikutelma. Mäntysen eläintuntemus kehittyi huippuunsa hänen työskennellessään 20 vuoden ajan Helsingin yliopiston eläinmuseon konservaattorina – arkikielellä eläinten täyttäjänä. Hänen suuntautumisen kuvanveistoon voi siis sanoa kasvaneen lähisuhteesta eläinten anatomiaan. Ensikosketuksen käsityötaitoihin hän sai isäpuolensa verstaassa koristeveistäjänä. Taideopinnot ja toiminta ammattitaiteilijoiden apulaisena loivat pohjan kuvanveistäjän uralle.


Jyrsijöiden ja haittaeläinten lisäksi Mäntynen ei varhaistuotannon jälkeen muotoillut kotieläimiä. Karja kuului veistotaiteessa eläinaiheiden alimpaan kastiin. Niiden tekijä saatettiin teilata ankarasti, kuten Emil Cedercreutz arviossa: ”tuskin on olemassa montakaan eläintä, jotka olisivat plastisesti yhtä mielenkiinnottomia kuin lehmä”.



Jussi Mäntynen: Siesta, 1924, mahonki. Turun kaupugin taidekokoelma.
Kuva. Riitta Kormano / TMK



Eläimet tuntevina ja sielukkaina


Mäntysen täyttämillä ja veistämillä eläimillä oli aina jonkinlainen henkinen olemus. Pariisissa taiteilija tutustui Antoine-Louis Baryen (1796–1875) eläinveistoksiin, joista hän tokaisi: ”Niissä on pelkkää raakaa, komeata lihasvoimaa; ne ovat liian ’eläimellisiä’ – niiltä puuttuu sielu”. Sielun etsimistä voi pitää jonkinlaisena vastaiskuna descartesilaiselle ajattelulle. "

Antropomorfismi, inhimillisten piirteiden heijastaminen eläimiin, tuli esille myös Mäntysen teosten vastaanotossa. Ernst Lampén kuvaa veistoksia: ”Hirvi on jaloin Suomen metsien eläin. Ei karhukaan sille piisaa. Karhu on humoristinen, ja humoristinen ei koskaan tee jaloa vaikutusta. Se voi vaikuttaa hyväntahtoiselta, mutta ei milloinkaan oikein juhlalliselta. Sitä paitsi puuttuu naaraskarhulta, niin kuin naisilta ylimalkaan, huumorin lahjat”.

Toivo T. Kaila kuvaili ilvesten, hirvien ja karhujen luonne-eroja: ”Siinä näkyy [ilvesten] hurja kosioleikki, joka on puolittain tappelua... Miten toisenlaista se onkaan kuin muiden suureläinten hääilo! Hirvien kosintamatka on kuin ylevä juhlakulkue, karhujen lemmenleikki mystistä, hiljaista, korpien synkkyyteen sointuvaa. Mutta olipa silti Freya, muinaisten germaanien rakkaudenjumalatar, valinnut lemmikkieläimekseen juuri tuon rajun ja julman ilvekseni, joka sai vetää hänen voitonvaunujaan yli maan piirin”.

Mäntynen pyrki taiteessa irti luonnontieteellisestä tarkkuudesta ja keskittyi tunnevaikutelmaan. Tärkeintä oli ”eläimen ilmeet, liikkeet ja mielentila”. Inhimillistäminen ohjasi samaistumiseen - taiteilija kertoi itse samaistuneensa Vanhaan karhuun.


Jussi Mäntysen karhuaiheisia veistoksia näyttelyssä.
Vasemmalla "Vanha karhu" Turun kaupungin
taidekokoelma. Kuva Riitta Kormano / TMK.

Taru Mäntysen veistokset


Tampereen taidemuseo on nyt täynnä eläinaiheita. Yläkerrassa on Wrightin veljesten luontoaiheita, keskikerroksessa Jussi Mäntysen teoksia ja alakerrassa Taru Mäntysen veistoksia. Taru on Jussin lapsenlapsi, jonka teosten aiheena eivät ole eläimet, vaan oudosti eläimellinen ihminen, kulttuuriolento.

Taru Mäntynen painottaa taiteessaan myyttejä ja kulttuurisia vertauskuvia. Veistokset houkuttelevat uppoutumaan alitajunnan syövereihin. Eläin ikään kuin purkautuu ihmisen sisältä, sielun myyttisistä syvyyksistä. Tässä näyttelyssä katsojat saavat päästää eläimellisen irti ja antaa sen asettua omaan sieluun!

Oli ilo ja kunnia saada avata näyttely, jossa eläimet saavat pääroolin.

Intendentti Riitta Kormano,
Turun Museokeskus