Kukkuu kokoelmista!: esineet

Näytetään tekstit, joissa on tunniste esineet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. toukokuuta 2020

Kalle Akkola ja näkymiä Kupittaan Saven toiminta-aikaan

Turun museokeskus sai loppuvuodesta 2019 lahjoituksena taiteilija Kalle Akkolan teoksia ja Kupittaan Savi Oy:n keramiikkaesineistöä, jotka täydentävät kokoelmia paitsi turkulaisen taiteen myös muotoilun ja teollisuushistorian näkökulmasta.

Kalle Akkola: Lakko Kupittaan Saven tehtaalla, 1928, öljy kankaalle.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Turun museokeskus.

Kalle Akkola

Turkulainen taiteilija Kalle Akkola (1900–1967), syntyjään Karl Keihäs, oli turkulaisen kivityömiehen Karl Edvard Keihään (1872–1907) ja Maria Aleksandra Keihään (1877–1957, os. Manninen) poika. Akkola opiskeli Turun Piirustuskoulussa lukuvuodet 1915–1918, jolloin häntä opettivat ainakin taidemaalarit Ragnar Ungern (1885–1955), Teodor Schalin (1882–1960) ja Santeri Salokivi (1886–1940).

Kalle Akkola: Omakuva (museon nimeämä), s.a., öljy kankaalle.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Turun museokeskus.

Itäharjulla asunut Kalle Akkola teki pitkän uran Kupittaan Saven keramiikkatehtaalla koristemaalarina. Akkola toteutti paljon tilaustöitä, joissa hänen monipuolisuutensa tekijänä pääsi esille. Kuvataiteilijana Akkola on tunnettu maisema- ja laatukuvien tekijänä. Turun museokeskukselle lahjoitettujen maalausten joukossa on lisäksi nykyisen TYKSin T-sairaalan vaiheilla sijainneen Kupittaan Saven tehdasmiljöötä kuvaavia teoksia. Maalaukset antavat arvokkaan näkymän nyt jo kadonneen keramiikkatehtaan arkeen ja tunnelmiin.

Kalle Akkola: Työskentelyä Kupittaan Savessa (museon nimeämä), 1935, öljy kankaalle.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Turun museokeskus.

Kalle Akkola: Tehdasmiljöö (museon nimeämä), s.a., öljy kankaalle.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Turun museokeskus.

Kupittaan Saviosakeyhtiö

Vuonna 1921 perustettu Kupittaan Saviosakeyhtiö oli keramiikka-alan yritys, joka valmisti tiilien ja kaakelien ohella niin käyttö- kuin koriste-esineitä. Tehdas pystyi pitämään tuotannon käynnissä ympäri vuoden, sillä se otti käyttöön ensimmäisenä Suomessa polttouunien lämpöä hyväksi käyttävän kuivaamon vuonna 1923. Neljä vuotta kuivaamon käyttöönotosta tehtaalla sattui tuhoisa tulipalo, minkä jälkeen paikalle nousi nelikerroksinen, betonista ja tiilestä rakennettu tehdas. Punasaven kuljettamista varten tehtaalta kulki Aurajoen rantaan Halisissa oma savirata.

Tehtaan valikoimaan tulivat 1930-luvulla hapon- ja tulenkestävät tuotteet, ja materiaaleiksi nousi punasaven rinnalle Englannista tuotu vaalea savi, jota poltettiin uusissa sähköuuneissa. Tehtaan tuotteita esiteltiin myös ulkomaisissa näyttelyissä, mm. Pariisin maailmannäyttelyssä 1937, missä tehdas ylsi palkintosijoillekin. Rakennustekniikan kehitys kuitenkin tuotti kuitenkin vaikeuksia tiiliteollisuudelle, ja yhtiön toiminta päättyi konkurssiin vuonna 1969.

Kupittaan Savi Oy:n tehdasrakennuksia noin 1930-luvulta. Etualalla on polttopuita sekä ilmeisesti tiiliä.
Niiden takana on kuorma-auto. Vasemmalla on nelikerroksinen tehdasrakennus, ja sen oikealla puolella on pienempiä tehdas- ja varastotiloja. Oikealla kohoaa kaksi korkeaa savupiippua.
Kuva: Mauno Mannelin/Turun museokeskus

Kupittaan Saviosakeyhtiön tehdasalue 1940-luvulta tai 1950-luvun alusta.
Kuva: Turun museokeskus.

Sisäkuva Kupittaan Saven tehtaalta.
Kuva: Mauno Mannelin/Turun museokeskus

Kupittaan Saven tekijöitä ja teoksia

Kupittaan Saven esineet syntyivät tyypillisesti taiteilijan, savenvalajan ja koristemaalarin yhteistyönä. Monet koristemaalareista olivat Turun piirustuskoulun käyneitä ammattitaiteilijoita. Vastavalmistuneet kuvataiteilijat hakivat keramiikkatehtaan maalarisalista oppia ja kokemusta ennen siirtymistään muualle. Esimerkiksi Arabialle suunnitellut Heljä Liukko-Sundström (1938–) oli uransa alussa Kupittaan Saven palveluksessa. Kaikista tehtaalla toimineista suunnittelijoista ja koristemaalaajista, puhumattakaan heidän signeerauksistaan, ei valitettavasti ole olemassa kattavaa luetteloa. Signeerauskäytäntö lisäksi vaihteli. 1950-luvulla kuitenkin vakiintui käytännöksi, että esineen suunnittelija ja koristemaalari merkitsivät kumpikin esineen pohjaan puumerkkinsä.

Akkola-lahjoituksen yhteydessä saatu kahdentoista keraamisen esineen kokonaisuus on tervetullut täydennys museon esinekokoelmaan. Lahjoituksen mukana saatiin sekä Akkolan että muiden koristemaalareiden käsialaa olevia maljakoita, kannuja, ruukkuja sekä koristelautasia.

Kokonaisuuteen kuuluu muun muassa tyylikäs Kalle Akkolan pojan, Esko Akkolan (1936–2019), koristemaalaama maljakko, jonka kylkeä kiertää kuva Kupittaan Saven tehdasmiljööstä. Maljakon pohjassa näkyy Esko Akkolan maalaaman signeerauksen (A-kirjain, jonka vierellä pienemmällä ”E”) lisäksi tehtaan massaleima ”MADE IN FINLAND” ja ”KUPITTAA”, jotka otettiin käyttöön 1930-luvulla.

Toisin kuin esimerkiksi Arabian tehtaalla, Kupittaan Savessa ei käytetty vuosileimoja, eikä kaikkia esineitä leimattu lainkaan. Aiemmin 1920-luvun massaleimassa luki ”KS OY TURKU”, ja 1950-luvulla käyttöön otettiin tussisigneeraus ”Made in Finland” sekä vuosikymmenen lopulla pakolliseksi tulleet suunnittelijan ja maalaajan nimikirjaimet. Kaiverretut nimikirjaimet puolestaan kertoisivat esineen olevan uniikki. Kultaiset ja hopeiset Piispa Henrik -tarrat olivat myös käytössä 1950–60-luvuilla, mutta ne ovat saattaneet ajan saatossa monesta esineestä jo irrota.

Esko Akkolan Kupittaan Saven tehdasympäristöä esittävä koristemaalaus.

Klikkaa kuvia tarkastellaksesi koristemaalausta lähemmin.

Kupittaan Saven valmistamat tuotteet ovat suosittuja keräilykohteita (muun muassa hauskat "Matti ja Maija”-pienoisveistokset), joita löytyy edelleen monesta turkulaiskodista. Turun museokeskuksenkin esinekokoelmassa Kupittaan Saven tuotteita on satoja. Kalle Akkolan maalaamiksi tunnistettuja esineitä museon kokoelmista löytyi entuudestaan kaksi.

Tämä naisfiguurilla koristeltu seinälautanen on Kalle Akkolan käsialaa.

Sen pohjassa on hänen signeerauksensa ”A”.

Tämän kulhon koristemaalauksen takana on ainakin Rauno Lammela.

Pohjassa on tehtaan tussisigneeraus.

Tämä maljakko on signeeraamaton.

Maljakon pohjassa on kuitenkin KUPITTAA-massaleima. Tehtaan vanhoja tuotekatalogeja selaamalla voi löytyä lisätietoa esineistä.

Nämä lahjoituksen mukana saadut maljakot ovat olleet mahdollisesti lasitekokeiluja.
Esinekuvat: Turun museokeskus.

Kirjoittajat:

Ninna Pulli
Ringa Takanen

Tutkijat

Turun museokeskus

Lähteitä:

Lista Kupittaan Saven suunnittelijoista (myös koristemaalarit)
Kalle Akkola Kuvataiteilijamaterikkelissa
Kalle Akkolaa koskeva arkistomateriaali, Turun museokeskus.
Kupittaan Savi: Pörssitieto.fi
Sisua, siloa ja sinappia. Merkkituotteita Turusta. Toim. Sanna Kupila. Turun maakuntamuseo - Julkaisuja 6. Turku, 2004.
Harri Kalha, Kupittaan Saviosakeyhtiön käyttö- ja koristekeramiikka: tuotannon tyylillisen kehityksen pääpiirteitä, ABOA vuosikirja 53-54/1989-1990 Toim. Margareta Willner-Rönnholm. Turun maakuntamuseo, 1993.
Salakari, Tuula et. al., Keräilijän aarteet: Kupittaan savi. Helsinki: WSOY, 2011.

tiistai 17. joulukuuta 2019

Komposiitticowboyt

Monella meistä jo yli 30-vuotiaista, oli lapsena ”pikkusolttuja” tai ”isosolttuja”(kuten niitä Kirkkonummella kutsuttiin 80-luvulla.) Eli sellaisia pienenpieniä tai vähän isompia muovisotilaita. Kaikkein onnekkaimmilla oli Britains-yhtiön valmistamia sotilaita. Jotka jostain kumman syystä olivat melkein kaikki Natsi-Saksan sotilaita. Kunnes eräänä päivänä Tompasta (nimi muutettu) tuli hiekkalaatikon soturikingi. Hän oli saanut Britainsin valmistaman modernin punabarettisen, isoa rynnäkkökivääriä heiluttavan ja kranaattia heittävän laskuvarjosotilaan. Ihan sama mitä kukaan muu toi hiekkalaatikon rintamalle sen jälkeen. Hän oli tämän ikäluokan hiekkalaatikkosotien kunkku niin kauan kuin meidän ikäpolvemme näitä kävi.

Kirjoittajan lapsuuden hiekkalaatikkosotien veteraaniajoneuvo.

Tällaisia erilaisia ”solttu” figuureja oli perus maailmansotien ja vastaavien lisäksi myös muita. Oli vanhoja brittien skottirykmentin sotilaita, beduiineja, avaruuscowboyta, ritareita, Rooman legioonalaisia ja totta kai hirveät kasat inkkareita ja länkkäreitä… Mutta ennen kuin aloin purkamaan isoa museolle saapunutta lahjoitusta, en tajunnut miten pitkät perinteet tällaisilla ”ukkeleilla” on ollut.

Jotain muuta kuin vain pyssymiehiä: TMM21976:216 roomalaisfiguuri.

Eniten silmiini pistivät selkeästi vanhat, mutta erittäin hyvin tehdyt ja ikäänsä nähden erittäin hyväkuntoiset lännenfiguurit. Näiden pohjassa luki lyhyesti ja ytimekkäästi "Elastolin". Eli mitäs nämä oikein olivat?

Figuurit olivat vuonna 1904 perustetun yhtiön O&M Hausserin valmistamia ja Elastolin oli heidän tuotemerkkinsä. Yhtiö oli tehnyt alusta asti erilaisia ja eri skaaloissa olevia figuureja. Näissä oli melkeinpä kaikkea samaa kuin ”nykyäänkin.” Käytän lainausmerkkejä, koska erilaiset sotilasfiguurit ovat kadonneet lähinnä pienempien kauppojen sivuhyllyille, eivätkä laadullisesti ole edes samalla mantereella minkään edellä mainitun yhtiön tuotteiden kanssa. Tutkittuani verkossa asiaa tajusin miten iso skaala näissä oli ollut. Oli eläimiä ja maatilan väkeä, ritareita ja vaikka mitä, aina kanoista ja norsuista Karl Mayn kirjojen hahmoihin, mongolisotureihin ja 1950-luvun itävaltalaiseen totiseen sotilastorvensoittajaan. Nykyaikana harvinaisempana aiheena valmisti yhtiö myös historiallisia henkilöitä. Netissä näkemäni henkilöfiguurit ovat yleensä tunnistettavia esikuviaan esittävistä maalauksista tai valokuvista.

Elastoliinista valmistettu norsufiguuri. Huomaa selän ja korvan pintakulumat. TMM21976:58

1930- ja 1940-luvulla vaikuttaa suurin osa yhtiön tuotannosta olleen sotilaita. Koska yhtiö oli saksalainen, oli isoin osa näistä aikakauden saksalaisia sotilaita, mutta myös muiden maiden sotilaita valmistettiin. Tosin kaikki perussotilaat tehtiin samalla muotilla, joten niin amerikkalainen, englantilainen kuin saksalainen olivat samassa varustuksessa. Varusteet vain maalattiin kunkin puolen väreihin. Eri puolten poliittisia johtajia löytyy erikseen tehtyinä figuureina. Esimerkiksi liittoutuneiden johtohahmojen ryhmä on tunnistettava, joskin mittasuhteet eivät ole kaikissa niin onnistuneita. Samanlaiset löytyvät toki myös akselivaltioilta. Hitler jolla on olkapää nivelletty jotta hahmo voi tervehtiä, aiheuttaa Maanalainen Armeija Iskee Jälleen -tv-sarjan pitkäaikaisessa fanissa lähinnä hysteeristä huvitusta. Epäilemättä reaktio oli erilainen valmistusaikakauden kontekstissa. Yhtiö joutui lopettamaan leluvalmistuksen väliaikaisesti vuonna 1943, Saksan sotaponnistusten ja materiaalintarpeen kiristyessä. Yhtiö jatkoi lelujen valmistamista sodan loputtua, mutta ymmärrettävistä syistä valikoima oli sangen erilainen uusien sotilasfiguurien osalta.

Vuonna 1955 alkoi yhtiö valmistamaan figuureja polystyreenistä, mutta ylläpiti yhä tuotemerkkiä Elastolin. Iso osa vanhemman historian figuureista on tältä aikakaudelta. Hausser lopetti komposiittimateriaalien käytön kokonaan vuonna 1969. Materiaalivaihdoista, hienoista malleista ja kaikesta muusta huolimatta meni yhtiö konkurssiin vuonna 1983. Nykyään oikeudet moniin malleihin omistaa Preiser-yhtiö, joka valmistaa niitä muovista.

Hausserin muovisia turkismetsästäjiä.Harvinaisen hurjan näköisiä kavereita. TMM21976:83-84

Mutta se Elastolin… Mitä se oli? Kuten mainittu, oli se Hausserin tuotemerkki tavaralle, josta tuttavallisemmin puhuttiin saksankielisellä alueella nimellä masse. Masse oli komposiittimateriaali, mikä koostui sahanpurusta, liimasta ja nähtävästi Hausserin tapauksessa kalkista. Tämä materiaali puristettiin muotissa rautalangasta tehdyn rungon päälle joka oli eräänlainen luuranko miniatyyrille. Samankaltaista materiaalia käytti myös Lineol-niminen valmistaja. Samanlaista materiaalia on myös valmistettu Viipurissa 1900-luvun alkupuoliskolla Tehdasosakeyhtiö Siron ja sen jatkajan, Kannaksen Lelun toimesta. Moniin nimiin ovat syynä mm. oman aikakautensa teollisuussalaisuudet ja eri yhtiöiden masse-seosten erot. Kalkin sijasta on kerrottu useita muita aineita mitä sekaan oli laitettu. Esimerkiksi Siron massassa oli hartsia. Nykyään mistä tahansa massesta tehdystä lelusta käytetään helposti nimitystä Elastolin, tai jopa väitetään sitä Hausserin tuotteeksi. Mahdollisen keräilijän kannattaa olla siis tarkkana. Kaikissa figuureissa ei lue valmistajan nimeä, joten joidenkin valmistajat varmistamaan internetin sivustojen kautta. Vastaava komposiittileluvalmistaja oli ainakin englantilainen Timpo toys Ltd.

Lineolin valmistama toteemipaalu TMM21976:89.

Elastolinen jännittävään maailmaan minut saattoi kuitenkin eteeni tullut suuri määrä lännenfiguureja, joten menkäämme tutkimaan näitä syvemmin. Nämä figuurit ovat nykyaikaisiin keräilyfiguureihinkin verrattaessa hyvän näköisiä (ainakin enimmäkseen). Figuurien asennot ovat luonnollisia, mittasuhteet yleensä hyviä ja maalausjälki vähintään siedettävää. enimmäkseen jopa hyvää. Nykyaikaiset ”sota-ukkelit” kun ovat yleensä maalaamattomia, ja ovat saattaneet vääntyä kuljetuksessa ja muutenkin yleensä suhteellisen huonolaatuisia. Maalattu figuuri on nykyään harvinaisuus. Elastolineltä löytyy myös kaikenlaisia nuotioita ja muita tarvikkeita. Kuten esimerkiksi myös toteemipaalu, mihin on sidottu vanki. Hausserin valmistamista figuureista voi muutenkin antaa kunniaa sille, että kaikki figuurit eivät vain rynnäköi ilkeän näköisinä, vaan seasta löytyy syöviä, torkkuvia, leipää kantavia etc. hahmoja. Erikoismaininnan saavat postivaunut, mitkä ovat erittäin näyttävät. Sekä nuotio… Mietin hetken aikaa että mikä kumma hinausnaru siihen oli liimattu. Mutta katsoin että materiaali oli vähän outoa sellaiseen. Vähän aikaa googleteltuani tajusin, että se oli piuhaa, millä sai sähköt nuotion sisällä olevaan lamppuun! Sisäinen lapseni mätäni kateudesta.