Esineiden tarinat osa 4: Identiteetit, statukset ja perinnöt

Vaate voi kertoa aikuisuudesta, kansallisuudesta ja statuksesta, vauraudesta tai siitä onko naimisissa. Perinteiset vaatteet ja kansallispuvut ovat monille tärkeitä ja näkyviä identiteetin merkitsijöitä. Usein niiden käyttämiseen liittyy halu olla osana sukupolvien ketjua ja yhteisöä.

Toisaalta identiteettejä luodaan yksilöinä, jolloin voimaa saadaan omista elämänkokemuksista ja henkilökohtaisista saavutuksista. Niitä voidaan pitää mielessä ja tuoda esiin erilaisten muisto- tai käyttöesineiden kautta.

Kolmevuotiaan kurdipojan pukuun kuuluvat paita, housut, kangasvyö ja kamelinvillainen liivi sekä alla olevan kuvan kalash-kengät. Aikuisen miehen puku on samanlainen, ja se on käytössä Iranin ja Irakin kurdeilla. Eri alueilla puvut ovat hieman erilaisia. Alun perin asua ovat käyttäneet paimenet, sillä lämpimän liivin suuret olkapäät toimivat tehokkaina pelotteina. Nykyään pukua käytetään kaupungeissakin, mutta ilman villaliiviä.

Kalash-kengät kuuluvat osaksi kolmevuotiaan kurdipojan pukua. Kalash -kengät ovat mukavat ja hyvin kestävät. Miehet ovat käyttäneet niitä myös sodissa, sillä niissä ei tule kuuma eikä kylmä, ja ne ovat hyväksi selälle.

Naiset tekevät kalashit käsityönä. Pohja tehdään nahasta, puusta ja lampaan suolesta niin, että saksanpähkinäpuisia kapeita tikkuja asetellaan päällekkäin nahan kanssa ja liimataan yhteen. Lampaansuolisuikale tulee keskelle kengänpohjaa pituussuunnassa. Liimattu pohja jätetään painon väliin useaksi päiväksi. Kun pohja on valmis, virkataan kenkä mattolangasta.

Vietnamilaisen naisen hatun nauhan voi vaihtaa puvun värin mukaan. Maalaiset käyttävät hattua riisipellolla, ja lukiolaistytöt käyttävät sitä koulupuvun kanssa. Se suojaa sekä sateelta että auringolta. Hattu valmistetaan käsityönä lehdistä, jotka kiinnitetään yksitellen. Mitä ohuempi ja kevyempi hattu on, sitä arvokkaampi se on. Valoa vasten katsottaessa hatun sisäpuolella näkyy kuviointia, josta ilmenee hatun valmistuspaikka. Tässä hatussa on kuuluisan pagodin kuva, ja se on valmistettu Pohjois-Vietnamissa.

Avainnippu voi vaikuttaa arkiselta esineeltä, mutta minulle sen jokainen kymmenen osaa ovat hyvin tärkeitä.

Avaimien lisäksi nippuun on kiinnitetty erilaisia avaimenperiä ja USB-muistitikkuja, joihin on talletettu koulutöihin ja omiin kiinnostuksen kohteisiin liittyviä tiedostoja. Avaimenperät muistuttavat kukin jostakin saavutuksesta, ja niitä on saatu esimerkiksi konferensseihin osallistumisesta. Osa avaimenperistä on saatu ystäviltä ja ne ovat muistoja heistä. Tärkein kaikista on avaimenperä, jossa on Albanian lippu sekä kuva kansallissankarista Gjergj Kastirot Skenderbeusta. Tämä avainperä merkitsee omistajalleen ylpeyttä juuristaan, joita hän ei halua unohtaa, vaikka on kohdannut ennakkoluuloja.

Sukulaiseni joutuivat jättämään kotinsa ja omaisuutensa, ja silti he valitsivat mukaansa tämän astian, koska se on osa heidän yhteisöään ja kulttuurinsa hienostuneisuutta. Se koskettaa minua.

 Maitolasista valmistettu, lohikäärme- ja simpukkaornamentein koristeltu malja on saatu isoisoäidiltä, ja se on kotona Kreikassa. Maljassa on pidetty hilloa, jossa on mukana hedelmänpaloja. Hilloa tarjoiltiin maljasta kahvipöydässä. Isoisoäidin perhe on alun perin kotoisin Smyrnasta nykyisen Turkin rannikolta. He asuivat siellä varakkaassa kreikkalaisessa yhteisössä. Vuonna 1922 Smyrna tuhottiin ja kaikki asukkaat ajettiin Kreikkaan. Perhe kärsi köyhyydestä ja joutui muuttamaan alinomaan ennen kuin löysi paikan, minne asettua. Malja on kulkenut mukana, ja jossain vaiheessa se on myös haljennut ja liimattu jälleen kokoon.

Kiinalaisten kalligrafisten maalausten signeeraamiseen tarkoitettu leimasin kuuluu saksalaiselle opiskelijalle. Hän työskenteli vapaaehtoisena englanninopettajan taiwanilaisessa koulussa. Siellä lapsien piti keksiä itselleen englanninkieliset nimet oppitunteja varten, joten hänkin halusi keksiä itselleen kiinankielisen nimen.  Se oli yllättävän vaikeaa, ja lopulta hänen oppilaansa keksivät nimen hänen puolestaan. Uusi nimi perustuu osittain hänen sukunimeensä, mutta tarkoittaa myös kirkkautta ja aamun ensivaloa.

Taiwanissa hänellä oli myös mahdollisuus opetella kiinalaista kalligrafiaa, jota hän oli ihaillut jo pitkään. Opettajakollega teetti hänelle maalausten merkitsemistä varten leimasimen, johon tuli hänen kiinankielisen nimensä.

Korvakorujen omistaja kuuluu kultakauppiassukuun, joka on valmistanut koruja jo useiden sukupolvien ajan. Suku tunnetaan nimeltä korujen tekijöinä koko maassa Irakissa.

Tämä koufiyye-huivi kuuluu veljelleni, ja se on peräisin Palestiinasta. En ole itse käynyt Palestiinassa, mutta isoisäni on kertonut paljon tarinoita elämästään siellä.

Huivi on omistajalleen isoisän perinnön ja palestiinalaisten juurien symboli. Sodan aikana huivin avulla on tunnustauduttu palestiinalaisiksi, ja etenkin iäkkäät miehet käyttävät sitä edelleen. Siitä on tullut myös ikoninen vaate, koska entinen presidentti Jasser Arafat käytti sitä. Huivin kuosia on käytetty myös muissa vaatteissa, jopa minisortseissa.

Jokainen tyttö unelmoi sarin käyttämisestä, kun täyttää kahdeksantoista vuotta. Sarin käyttäminen merkitsee eri asioita eri ihmisille. Toisille se on muotia, toisille perinteitä. Minulle se liittyy äitiini ja hänen tapoihinsa. Se muistuttaa minua kulttuuristani vaikka asun seitsemän meren takana kotimaastani.

Sari on perinteinen intialainen naisten vaate, jota käytetään edelleen. Sari on noin 7 metriä pitkä kangas, joka puetaan ylle kietomalla. Kietomistapoja on useita eri puolilla Intiaa. Sareja valmistetaan eri kankaista ja monista väreistä. Juuri naimisiin mennyt nainen käyttää punaista saria. Valkoinen on sen sijaan suremisen väri.






Tarinat löytyvät myös englanniksi ja kiinaksi!