Esineiden tarinat osa 2: Lapsuuden ja nuoruuden kuviteltuja paikkoja

Lapsuuden valokuvien tapahtumia ei aina itse muista, mutta kuvien katsomiseen käytetyt yhteiset hetket ja vanhempien kertomukset niistä tekevät muistoista eläviä. Valokuvien paikat muuttuvat kuvitelluiksi paikoiksi, kuin tarinoiksi omasta elämästä.
 

Lapsena ja nuorena paikkoja ja maailmoja kuvitellaan, ja löydetään kirjoista, musiikista ja yhdessä ystävien kanssa. Parhaimmillaan lapsuuden leikeissä ja nuoruuden itseilmaisussa luodaan kokonainen mielikuvitusmaailma.

Kuvittelen usein tarinoita, joita vanhalla kirjoituskoneellani on kirjoitettu. Ajattelen kaikkia niitä ihmisiä, jotka koneella ovat kirjoittaneet, kirjeitä ja muita papereita ja mitä vaikutuksia niillä on voinut olla.

Adler Tippa -merkkistä matkakirjoituskonetta on valmistettu 1950-luvulla. Koneen omistaa saksalainen opiskelija, joka sai sen lahjaksi ystävältään, joka puolestaan oli ostanut sen kirpputorilta. Samoihin aikoihin hän aloitti intensiivisen luovan kirjoittamisen, joten lahja oli ajankohtainen ja nuorta kirjoittajaa rohkaiseva.

Vaikka juuri tämä ei ole lempialbumini, otin sen mukaani Suomeen, koska Suomi mainitaan eräässä kappaleessa. Pikkuhiljaa kappaleesta on tullut minulle paikka, johon paeta arkea. Tuo paikka on yhdistelmä Suomea, Hong Kongia, kotiani ja ystäviäni ja kaikkea, josta pidän.

Kappaleen lyriikoissa Suomi on romanttinen paikka, koska siinä pariskunta haluaa matkustaa ensin maailman ympäri ja sitten päättää matkansa tekemällä itsemurhan Suomessa 29-vuotiaina. Näin he pysyisivät ikuisesti nuorina. Kappaleessa Suomi kuvitellaan utopistiseksi satujen maaksi.

Lapsuuden luokkatovereiden kanssa yhdessä tehty kirja on omistajalleen muistutus kasvuympäristöstä. Kirjan sisältö liittyy kotikaupungin Vilnan tärkeisiin paikkoihin, jotka lapset ovat itse valinneet ja esitelleet piirroksilla. Kirjan tekemiseen liittyvät muistot käsittävät myös sosiaalisen ja mentaalisen ympäristön, joka on muovannut hänen persoonallisuuttaan. Luovuus ja yhteiset ponnistukset kirjan eteen muistuttavat yhteenkuuluvuudesta ja ystävyydestä.

Äidilläni oli tapana lukea minulle Pikku Prinssiä ja olin ehdoton fani. Minulla oli se myös äänikirjana, jota kuuntelin veljeni kanssa.

Kirja, jota lapselle on luettu ääneen voi avautua uusin silmin, kun sen lukee itse aikuisena. Pikku-Prinssi -kirja on tullut omistajalleen tärkeäksi useiden lukukertojen myötä. Pikku Prinssin tarina heijastaa hänelle ranskalaisuuteen liittyvää kansanluonnetta tai mentaliteettia. Koristeellinen juhlapainos pääsi mukaan Suomeen, koska koti ilman kirjoja olisi ollut surullinen.

Kolme valokuvaa eri maista mutta samasta lapsuudesta. Valokuvien omistaja on viettänyt lapsuutensa kesiä Suomessa perheensä kanssa. Ensimmäinen kuvassa hänellä on sormissaan mansikka. Kuvan maailmassa Suomi on aurinkoinen idylli. Toisessa kuvassa hän on yksivuotiaana Kaliforniassa. Vanhemmat ovat kertoneet, että auton etupenkillä istuminen oli taaperon mielipuuhaa. Kuva tuo hänelle mieleen amerikkalaisen unelman perheestä, jolla on auto, talo ja valkoinen säleaita. Kolmas kuva on otettu Latviassa ja se näyttäytyy hänelle itselleen jotenkin hyvin latvialaisena ilman, että sitä voi pukea sanoiksi.

Tarinat löytyvät myös englanniksi ja kiinaksi!