Kevät ja kevään juhlat kuvissa

Kuva: Turun museokeskus/Alpo Mannonen

Talven jälkeen koittaa kevät ja luonto sekä ihmiset heräävät eloon. Siltä tosin ei tänä vuonna ehkä vielä tunnu, kun olemme saaneet iloksemme Ilmatieteenlaitoksen mukaan 3-4 astetta normaalia kylmemmän maaliskuun. Nytkin työhuoneeni ikkunan takana leijailee lumihiutaleita.

Mutta on sitä viileää ollut pääsiäisen aikaan ennenkin. Valokuva-arkiston kätköistä paljastuu, että esimerkiksi palmusunnuntaina, joka osui maaliskuun lopulle myös vuonna 1942, on ollut vielä kovinkin lumista.

Siinä missä pääsiäinen on oivallista aikaa muun muassa mämmin syömiseen, on se perinnetiedon mukaan myös hyvä aika tulevan suven sään ennustamiseen.

Kun pääsiäisviikko on kylmä, tietää se hyvää vuotta.
Kiirastorstain kylmät kestävät neljäkymmentä yötä vaikka sulaan veteen.
Jos pitkperjanta tuulee, tule kovast myrskyne ja tuuline suvi.
Jos pitkäperjantaina aurinko paistaa sen verran, että ehtii hevosensa satuloitsemaan, tulee hyvä papuvuosi.
Jos pitkäperjantaina on pilvinen, ei kesä ole hallainen, mutta jos se on selkeä, niin halla rutasee.
Jos pitkäperjantaina paistaa aurinko, tulee sinä vuonna suuria tulipaloja. Näin oli käynyt esim. tänä vuonna (1914), jolloin on ollut suuria metsäpaloja.
Jos pääsiäispäivänä vettä sataa, tulee huono heinävuosi.
Se tuuli, ko Pääsiäis-aamun tuulee, tuulee seittämän viikkoo.

Kuva: Turun museokeskus/Turun Sanomat

Pääsiäisen jälkeen on kevään juhlista vuorossa tietenkin vappu, jota Turussa on vietetty hyvinkin samojen traditioiden mukaan jo vuosikymmeniä, kuten myös kuva-arkiston kuvista on nähtävissä. Mikäli siis et ehtinyt ilmapalloa ostaa Kauppatorilta ja käydä kuuntelemassa vappulauluja Taidemuseonmäellä 1900-luvun puolella, niin tänä vuonna on siihen jälleen oivallinen mahdollisuus.

Vapun jälkeen koittaakin kohta jo äitienpäivä ja silloin kesä on jo niin lähellä, että tämän päivän lumisade on toivottavasti vain kaukainen muisto. Keväisiä kuvia katsellessa yksi asia tuntuukin ilmeiseltä. Kevään saapumista odotetaan joka vuosi, ja ennemmin tai myöhemmin aurinko lopulta alkaa lämmittää, ja siitä ei turkulainen saa tarpeekseen.

Lisää kevätkuvia voit käydä katsomassa Turun museokeskuksen Flickr-tililtä: https://www.flickr.com/photos/turun_museokeskus/collections/72157693159043764/

Hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevättä!


Johanna Nylund
Harjoittelija
Turun museokeskuksen valokuva-arkisto

Museoharjoittelijana valokuva-arkistossa

Opiskellessa omaksuttu teoria ja ajatukset museomaailmasta kohtaavat päivittäisen museotyön, kun on aika hakeutua museologian työharjoitteluun käytännön kokemusta kerryttämään. Omalla kohdallani tämä tarkoitti askelten suuntaamista kohti Turun museokeskuksen valokuva-arkistoa, jossa työtehtäväksi löytyi Apteekkimuseosta tuotujen valokuvien luettelointi ja pakkaus.

Tämä valokuvataulu sai valokuva-arkistotunnuksekseen numeron DT2018:14.
Kuva: Turun museokeskus/Eveliina Heimokari

WebMusketti-kokoelmanhallintajärjestelmän käytön omaksuminen kävi nopeasti. Tärkeintä on syöttää valokuvien tiedot selkeästi, jotta kuvaa etsivät löytävät sen hakuja tehdessään. Luetteloinnin haasteeksi voi muodostua ennakkotietojen puute, kuvan ottopaikasta ja kohteesta ei aina ole varmaa tietoa. Salapoliisityöllä on kuitenkin mahdollista saada selville arvokasta tietoa. Valokuvataulujen kehysten taakse on ajan saatossa saatettu tehdä monenlaisia merkintöjä.

Valokuvataulun DT2018:10 kääntöpuoli merkintöineen.
Kuva: Turun museokeskus/Eveliina Heimokari

Merkintöjä esineisiin tekevät sekä alkuperäiset omistajat että museo. Ylläolevan kuvan taulu, valokuva-arkistotunnukseltaan DT2018:10, on entisen omistajan kirjoittamien merkintöjen mukaan luvattu Pharmakonin johtajalle farmasian museota varten. Ajoittamista auttaa taakse kirjattu vuosiluku 1946. Oikeassa yläkulmassa näkyvä numerosarja on museon aikanaan antama esinekokoelman inventaarionumero, jonka avulla esineen tiedot löytyvät Musketista tai vanhoista luettelointikirjoista. Numero myös auttaa esineen löytämisessä muiden joukosta. Ajan saatossa museoon on ehtinyt kertyä kaikenlaista. Kuten kotiullakolla, ilman tarkkaa tietoa esineen sijainnista sen paikantaminen voi olla hankalaa.

Luetteloinnin valmistuttua on valokuvien pakkaamisen aika. Konservaattorin opastuksessa kehysten takaosat aukaistaan. Kehyksen alle lisätään suikaleet happovapaata pahvia, jotta valokuva ei ole kosketuksessa lasiin. Ensin museologian opiskelijaa hieman kauhistuttaa, koska eihän museoesineisiin saa koskea, tai ainakin saa koskea vain varovasti puuvillahansikkaat kädessä. Tekemällä varmuus kuitenkin kasvaa, ja pian kehyksen avaaminen kirurginveitsen avulla ei herätä alun epävarmuuden tunteita.

Kädentaidoilla on paikkansa museotyössä.
Kuva: Turun museokeskus/Eveliina Heimokari

Valokuvataulujen luettelointi ja pakkaus opettivat paljon. Valokuva-arkistossa on saanut olla kosketuksissa kokoelmien kanssa; ne ovat osa museon ydintä. Museologian opiskelu valmistaa hyvin museoiden ajatusmaailman omaksumiseen, mutta käytännön työtehtävät tulevat tutuksi vasta työtä tehdessä. Museon arjen kokeminen avaa myös uusia näkökulmia tuleviin opintoihin, koska museoalan laajuudesta ja työtehtävien moninaisuudesta on harjoittelun jälkeen jo hieman ensikäden kokemusta.



Eveliina Heimokari
Museologian harjoittelija
Turun museokeskuksen valokuva-arkisto

Vanhat valokuvat kertovat talvisen kaupungin elämästä

Jäidenlähtö Aurajoessa Auransillan luona 27.2.1882.
Kuva: Turun museokeskus/O.J. Aune.

Turun museokeskuksen valokuva-arkiston kokoelmien kuvia on laitettu lisää nähtäville Flickr-tilille. Tällä kertaa liki 100 kuvaa kertovat kaupungin arjesta, kun lämpötila on laskenut pakkasen puolelle ja lumi peittänyt kadut. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei talvisessa kaupungissa riitä tapahtumia ja elämää kuvattavaksi, sillä sanotaanhan Turkua ”kesäkaupungiksi”. Kuvat kuitenkin kertovat toisenlaista tarinaa.

https://www.flickr.com/photos/turun_museokeskus/collections/72157692559158784/

Lumi muuttaa kaupungin ilmettä ja nykytalvina harvemmin jäätyvä Aurajoki mahdollisti erilaisten uusien kulkureittien muotoutumisen, kun piti päästä ”täl puol jokke” tai ”tois pual jokke”. Arkea ei lumi kuvissa kuitenkaan koskaan näyttänyt pysäyttävän. Oli lunta tai ei, niin kaupungissa kulkivat raitiovaunut, linja-autot ja pirssit. Talvisia töitä -albumin sisältä löytyy kuvia muun muassa siitä, kuinka kaupungissa on lumen lapioiminen, auraaminen ja siirtäminen toteutettu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Työssä on luotettu hevosvoimien apuun aina, ensin nelijalkainen työjuhta apuna ja myöhemmin nelipyöräinen menopeli. Lunta on kuljetettu pois kaupungin kaduilta ja sitä on laskettu muun muassa Aurajokeen.

Näkymä Aurajoelta 16.1.1928; Läntinen Rantakatu 25.
Kuva: Turun museokeskus/Gustaf Welin.

Toista talvista työtä, jäiden ottoa, on taltioitu myös useampana vuotena. Tämäkin työ on ollut tärkeää. Jäitä kerättiin talvisin varastoon ja niitä käytettiin pitkin vuotta elintarvikkeiden säilyvyyden parantamiseksi. Varsinkin kesäkuumalla olivat jäät välttämättömiä. Puhdasvetiset paikat, kuten Turussa Halinen, sopivat hyvin jäiden ottoon. Jäiden säilymisen kannalta oli tärkeää tehdä paloista kooltaan mahdollisimman yhtenäisiä ja tiiviisti pakkautuvia. Valokuva-arkiston kuvista välittyy hyvin se, millaisilla välineillä töitä on tehty, kuten myös se, kuinka paksua tai ohutta jää on saattanut olla.

Jään nostoa helmikuussa 1938.
Kuva: Turun museokeskus/Turun Sanomat.

Ei talvi kuitenkaan pelkkää työtä ollut. Talvella kaivettiin varastoista esille kelkat, sukset ja luistimet, ja suunnattiin ulos. Useisiin kuviin onkin taltioitu eri-ikäisiä liikkujia hyväntuulisina vapaa-ajan vietossa. Toisissa kuvissa ilme on tosin hiukan vakavampi kun käynnissä on hiihto- tai luistelukilpailut. Ilmeistä kuitenkin on, että ulkona ajan viettäminen yhdessä on saanut ihmiset liikkeelle tutuille, mutta ei välttämättä enää niin tutun näköisille paikoille Turussa. Kuvien kautta katsoja pääseekin samalla näkemään, miltä kotikaupunki on ennen näyttänyt. Esimerkiksi kuva vuodelta 1931 näyttää Yliopistonmäen, entisen Ryssänmäen, ajalta ennen arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemaa yliopiston rakennusten kokonaisuutta. Taustalla näkyvä Tuomiokirkon torni on tuttu, mutta muuten kuvaa ei oikeaan ympäristöön ehkä osaisi sijoittaakaan.

Hiihtoretki Ryssänmäellä (nyk. Yliopistonmäki) vuonna 1931.
Kuva: Turun museokeskus/H. Attila.

Nämä kuvat 1880-luvun lopulta aina 1960-luvulle asti kertovat kaupunkielämän mielenkiintoista tarinaa. Talvinen Turku ei todellakaan ole ollut hiljainen tai pysähtynyt paikka, vaan sen arkeen on mahtunut monenlaista toimintaa ja tunnelmaa.

Pakkanen tavaksi, talven sydänkuille kunniaksi.


Johanna Nylund
Arkistoalan harjoittelija
Turun museokeskuksen valokuva-arkisto

Lähteet:
Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Turun yliopisto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1864
Sosialisti 20.2.1929 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1733003?page=8&term=j%C3%A4%C3%A4n&term=otto
Uusi Aura 4.3.1926 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1696380?page=4&term=j%C3%A4iden&term=otto&term=j%C3%A4%C3%A4n&term=oton&term=J%C3%A4iden
Aamulehti 21.2.1929 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1509877?page=6
Turunmaa 28.1.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1593478?page=6&term=Talvi&term=sananlaskuissa

Rikkirevittyjä hoivataan

Hehkuvat punaiset ja valkoiset kukat sekä ympäröivä luminen Aurajoki-maisema ovat valloittava yhdistelmä. Turun kaupunginteatterin julkisivun digitaalisella taideseinällä on nähtävillä kuvataiteilija Saara Ekströmin videoteos Nursery (2001).

Videossa nähdään lapsen kädet, jotka työskentelevät leikkokukkien terälehtien ja varsien muodostamassa silppukasassa. Kädet kokoavat silppua takaisin ehjiksi kukiksi. Pikku hiljaa silppu vähenee, ja ehjät kukat katoavat käsistä. Video näyttää takaperin tapahtuman, jossa lapsi repii, nyppii ja rypistelee ruusuja ja liljoja tuhoten ne palasiksi. Tapahtumien kulku takaperin luo vaikutelman, jossa repimisen ja nyhtämisen liike ja voima ovat nähtävillä, vaikka yhtä aikaa kukat eheytyvät.

Videolla lapsen kädet sekä tuhoavat kukkia repimällä ne rikki että hoitavat niitä kokoamalla ne ehjiksi jälleen. Teoksen nimi Nursery viittaa hoivaamiseen ja kääntyy niin taimitarhaksi kuin päiväkodiksi tai lastenhuoneeksi. Teoksen voi nähdä kuvaavan sitä, miten lapsi kokee perheen hajoamisen ja halun palauttaa kaiken ennalleen.

Saara Ekström sai marraskuun 2017 lopussa Varsinais-Suomen taidepalkinnon. Taidepalkinto jaetaan vuosittain alueen ansioituneelle taiteilijalle tai taiteenalalla toimivalle yhdistykselle. Palkinto myönnetään joko tunnustuksena kuluneen vuoden merkittävästä työstä tai pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta elämäntyöstä tai toiminnasta. Ekströmin valinnan perusteina mainitaan, että hänen uransa on jatkunut jo kolmen vuosikymmenen ajan. Ekström vaihtaa välinettään sujuvasti valokuvasta videoon tai installaatiosta elokuvaan, ja teoksissa toteutuu huikea esteettinen laatu.

Saara Ekströmin Nursery on nähtävillä tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin Kaupunginteatterin digitaalisella taideseinällä. Teos kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Kirjoittaja:

Anu-Riikka Leppänen

Onnen diagrammi – Hannu Väisäsen teoksia Turun kaupungin taidekokoelmasta 8.1.–31.5.2018

 Hannu Väisänen: Onnen diagrammi, 1993, vesiväri paperille, 65 x 50 cm.

Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Tommi Vihko / TMK.

Lounais-Ranskassa asuva Hannu Väisänen (s.1951) on monialainen tekijä. Hänet tunnetaan etenkin kuvataiteilijana ja kirjailijana, mutta Väisänen on toiminut myös kuvittajana, lavastajana, puvustajana ja ohjaajana. Hannu Väisäsen taidetta on useissa julkisissa kokoelmissa. Turun kaupungin taidekokoelmaan saatiin vuonna 2013 Olavi Sundell (1943–1998), Aila Sundell-Weckman, Minka ja Mira Sundell -lahjoituskokoelman myötä 31 taiteilijan teosta. Lahjoitettuun kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 326 taideteosta, joiden aikajänne ulottuu 1900-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin. Keräämisen yhtenä painopisteenä ovat olleet nykytaiteen arvoitukselliset ja ekspressiiviset maalaukset, kuten Väisäsen tuotanto.

Wäinö Aaltosen museon aulassa ja Café Wäinössä on kevätkauden ajan esillä Hannu Väisäsen teoksia Turun kaupungin taidekokoelmasta. Ripustus tuo esille taiteilijan vanhempaa tuotantoa ja antaa näin lisänsä perjantaina 9.2.2018 museon päätiloihin avautuvalle Hannu Väisänen – Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelylle.

Väisäsen taiteessa syvällinen sisältö yhdistyy hyväntuulisuuteen. Keskeistä on herkkyys viiden aistin yhteisvaikutukselle. Teoksissa risteävät eri aikojen myytit, tarinat ja pyhän ideat. Kokoelmanäyttely on nimetty teoksen Onnen diagrammi (1993) mukaan, jonka draperiaan, poimutettuun kankaaseen liitetty käsiaihe viittaa käden viivoista ennustamiseen. Sen voi nähdä linkittyvän myös uskonnolliseen symboliikkaan.

Esillä on myös videoteos Ink Wash (2014), jonka moni on voinut jo nähdä Turun kaupunginteatterin julkisivun uudella led-näytöllä. Teoksessa vettä painavampana tussi muodostaa veteen laskeutuessaan mielikuvituksellisia, hetkellisiä kuvioita, joihin katsoja tuo omat tulkintansa.


Ringa Takanen,
Ts. kokoelma-amanuenssi
Turun museokeskus


Cafe Wäinö ja Wäinö Aaltosen museon aula, Itäinen Rantakatu 38, Turku
Aukioloajat: ma 7.30 – 16.00, ti- pe 7.30 – 18.00, la ja su 8.00 – 18.00

Dagerrotyyppejä muuttuneesta kaupungista

Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.2017.
Turun museokeskus/Jalo Porkkala

Valokuvataiteilija Jalo Porkkala otti syksyllä 2017 yhteyttä Turun museokeskuksen valokuvaajaan Raakkel Närheen ja kertoi suunnitelmastaan juhlistaa suomalaisen valokuvan merkkipäivää. Marraskuussa tulisi kuluneeksi 175 vuotta ensimmäisen tunnetun suomalaisen valokuvan ottamisesta.

Piirilääkäri Henrik Cajander otti dagerrotypiamenetelmällä kuvan Uudenmaankadun varrelta Turussa 3.11.1842. Jalo Porkkala suunnitteli ottavansa kuvan samasta paikasta samalla menetelmällä, tasan 175 vuotta myöhemmin. Museokeskuksessa innostuttiin suunnitelmasta, ja Porkkalalle järjestyi mahdollisuus kehittää ja viimeistellä dagerrotyyppinsä museon valokuvaamossa.

Valokuvaustapahtumaa kerääntyi Uudenmaankadulle 3.11.2017 katsomaan melkoinen joukko uteliaita. Sää oli marraskuulle epätyypillisesti aurinkoinen, eikä välttämättä dagerrotyypin ottamiselle kaikkein otollisin. Jalo Porkkala valotti vanhan mallin mukaan rakennetulla puukamerallaan varmuuden vuoksi kaksi hopealevyä samasta näkymästä, josta Henrik Cajander oli ottanut oman kuvansa.

Dagerrotypiassa kuva syntyy hopeoidulle kuparilevylle positiivina, joka on peilikuva todellisesta näkymästä. Kuva on ainutlaatuinen eli sitä ei pysty monistamaan kuten filmille otettuja kuvia.

Alun perin dagerrotyyppien kehittämiseen käytettiin elohopeahöyryä. Koska se on vaarallista, Jalo Porkkala kehitti dagerrotyyppinsä Museokeskuksen valokuvaamossa sen sijaan Becquerel-menetelmällä. Siinä kuvalevy käsitellään punaisen tai oranssin kalvon läpi suodatetulla voimakkaalla valolla.

Porkkala kehitti ja viimeisteli molemmat valottamansa kuvalevyt. Ensimmäiseen hän ei ollut aivan tyytyväinen, vaikka prosessia seuraamassa olleiden mielestä sekin näytti upealta. Toinen yritys onnistui Porkkalan mielestä paremmin. Hän jätti kumpaankin otokseen lisäämättä joskus dagerrotypiassa loppusilauksena käytetyn kultauksen, sillä hänen mukaansa siihen liittyy isohko epäonnistumisen riski.

Vaikka Jalo Porkkalan dagerrotyyppi ja sen esikuva on otettu samasta paikasta, ne eroavat toisistaan selvästi. Cajanderin marraskuun 3. päivänä 1842 ottamassa kuvassa näkyy Uudenmaankadun varrella sijainnut Nobelin talo, jonka takaa häämöttää Turun tuomiokirkko. Uudessa otoksessa ei enää ole Nobelin taloa, vaan Tuomiokirkko pilkistää nykyaikaisen kerrostalon takaa.

Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.1842.
Turun museokeskus/Henrik Cajander

Kuvat eroavat toisistaan muutenkin kuin sisällöltään. Jalo Porkkalan ottaman kuvan hopealevypohja on vielä kirkas, kun taas Henrik Cajanderin dagerrotyypissä ajan kuluminen näkyy hopean tummumisena ja kuvapinnan naarmuina.

Porkkala lahjoitti juhladagerrotyyppinsä Turun museokeskuksen valokuvakokoelmaan, johon myös sen esikuva kuuluu. Museokeskuksen kokoelmassa on kaikkiaan neljätoista vanhaa dagerrotyyppiä. Niistä kolme on Henrik Cajanderin ottamia.

Jalo Porkkalan ottama dagerrotyyppi on näytteillä Turun pääkirjaston uudisosan ala-aulassa 18.1.2018 asti.


Viivi Vuorinen
tutkija
Turun museokeskus, valokuvakokoelma

Valo pimeässä – Pansion lentomajakan valotaideteos Pesä

Joulukuinen ilta hämärtyy Pansiossa Lumikonmäellä. Mäen päällä olevan lentomajakan kiertävä valo on tunnelmallinen ja rauhoittava näky. Entisen Artukaisten lentokentän läheisyydessä oleva valotaideteos näkyy parhaimmin Hyrköisten tien suunnasta - sitä paremmin, mitä pimeämpää on.

Lentoliikenteen navigointiin tarkoitetun, vuonna 1932 rakennetun Pansion lentomajakan korkeus merenpinnasta on 59 metriä. Majakan huipulla on Turun kaupungin Kaunistamisrahaston tuella tuotettu valotaideteos työnimeltään Pesä. Yhteisötaidehankkeena toteutettu teos mukailee majakan entistä tehtävää suunnannäyttäjänä. Taiteilijat Suvi Solkio ja Jouna Karsi ovat toteuttaneet teoksen alueen asukkaiden kanssa järjestettyjen ideointityöpajojen pohjalta.

Teos viittaa majakan menneisyyden lisäksi luontoon. Rakennelman voi nähdä puuna, jonka latvassa on risuista koostuva linnunpesä. Kaupunginosan maamerkkinä toimivan, Turun päivänä 17.9.2017 paljastetun Pesän voikin kokea kodin, perheen ja elämän symbolina. Sen kirkas valo halkaisee pimeän ja piristää etenkin kolean talven keskellä.

Solkio, Suvi ja Karsi, Jouna: Pesä, valotaideteos, 2017, valoputket, hitsattu tukirakenne, Pansion lentomajakka. Kuva & video: Annastiina Kankare / TMK.

Lisätietoa projektista: http://pansionlentomajakka.blogspot.fi/

Kirjoittaja:
Ringa Takanen
Turun museokeskus