Carin Bryggman (1920-1993) oli turkulainen sisustusarkkitehti, joka opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa (myöhemmin Taideteollinen oppilaitos) Helsingissä vuosina 1940-1944 ja työskenteli opintojensa jälkeen tukholmalaisissa arkkitehtitoimistoissa vuosina 1945-1948. Palattuaan Suomeen Bryggman perusti oman toimistonsa Turkuun vuonna 1949 ja teki elämäntyönsä suurelta osin Turussa. Osittain työt tapahtuivat yhteistyössä arkkitehti-isä Erik Bryggmanin kanssa. Aktiivista työuraa Carin Bryggman jatkoi aina 1990-luvun alkuun saakka.
Luetteloitavaan aineistoon sisältyy runsaasti erilaista kuvamateriaalia Carin Bryggmanin elämän ja uran varrelta. Kuvat sijoittuvat ajallisesti vuosiin 1940-1970 ja ovat suurelta osin Bryggmanin sisustustöitä. Kuvia on niin Bryggmanin suunnittelemista yksittäisistä huonekaluista, kotimaisista ja ulkomaisista taideteollisuusnäyttelyistä, kuin yksityisasuntojen suunnittelutöistäkin. Tämän lisäksi suuren kokonaisuuden muodostavat julkisten tilojen, kuten pankkien ja toimistojen, kahviloiden, ravintoloiden, hotellien ja erilaisten liiketilojen sisustukset.
Merkittävimmäksi suunnittelutyöksi Bryggmanin uralla nousee Turun linnan restaurointityön suunnittelu, jonka parissa Carin Bryggman työskenteli yhdessä isänsä Erik Bryggmanin kanssa 1940-luvun lopulta lähtien. Turun linnan sisustamisesta muodostui koko elämän mittainen työ. Bryggmanille myönnettiinkin vuonna 1961 Suomen valkoisen ritarikunnan risti ansiokkaasta työstään Turun linnan sisustajana. Massiivinen sisustustyö nousee esiin myös valokuva-aineistossa, sillä pelkästään Turun linnan sisustukseen liittyviä kuvia on aineistossa vedoksina ja negatiiveina yli sata kappaletta.
Bryggmanin tiedetään omistautuneen työlleen kokonaisvaltaisesti. Kodin ja työn yhteenkietoutuminen korostuu esimerkiksi siinä, että Carin Bryggmanin toimisto sijaitsi kotona osoitteessa Brahenkatu 9, jossa hän oli asunut lähes koko elämänsä. Isä Erik Bryggman oli suunnitellut asuinrakennuksen, johon perhe Bryggman asettui talon valmistuttua vuonna 1924. Vuonna 1951 Erik ja Agda Bryggmanin muutettua toiseen osoitteeseen, muutti tytär Carin asumaan lapsuudenkotiinsa Brahenkatu 9:ään yhdessä aviomiehensä Uolevi Nuotion kanssa. Valokuva-aineiston henkilökohtaisimmat, Bryggmanin kotiin ja vapaa-aikaan liittyvät kuvat ovatkin avioliiton ajalta vuosilta 1952-1961. Materiaali sisältää kuvia Bryggmanin ja Nuotion kodin sisustuksesta, haastatteluja varten otettuja henkilökuvia Carin Bryggmanista, kuvia lomamatkoilta, museoista, näyttelyistä sekä kesämökiltä Kulhon saaresta.
Oman osuutensa valokuva-aineistossa muodosti Erik Bryggmanin tuotantoon liittyvät kuvat, jotka sisälsivät rakennusten julkisivukuvia, suunnittelutöitä ja kuvia arkkitehtuurikilpailuihin liittyvistä pienoismalleista. Erityisen kauniita ovat Erik Bryggmanin vuosina 1939-1941 suunnitteleman Turun Ylösnousemuskappeliin suunnittelutyöhön liittyvät kuvat.
Laajan valokuva-aineiston luettelointi on ollut pitkä, mutta sitäkin antoisampi prosessi. Vaikka lukuisista eri kuvakulmista kuvatut huonekalut ja valaisimet saattoivat hetkittäin tuntua puuduttavilta, olivat ne osa laajaa ja mielenkiintoista kokonaisuutta. Carin Bryggmanin valokuva-aineisto tarjoaa kurkistusikkunan kulttuurihistoriallisesti merkittävän naistoimijan uraan ja elämään aikana, jolloin naisten perustamia sisustusarkkitehtitoimistoja ei juurikaan ollut. Erityisen hienoa on myös se, kuinka Carin Bryggmanin kädenjälki on edelleen läsnä turkulaisessa kaupunkikuvassa. Luettelointityön lisäksi aineisto on antanut intensiivisen kurssin suomalaisen sisustusarkkitehtuurin maailmaan ja aikaan, jolloin suomalainen muotoilu löysi suuntaviivansa ja nousi arkkitehtiensa ja suunnittelijoidensa ansiosta maailmanlaajuisesti tunnetuksi käsitteeksi.
Apuna luettelointityössäni käytin Susanna Aaltosen väitöskirjaa Sisustus on kuin käsialaa – Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehtien ammatissa 1940-1950-luvuilla (2010). Kirja sisälsi Carin Bryggmanin työluettelon, jota käytin apuna luetteloinnissa sisustustöiden ajoittamisessa ja paikantamisessa.
Kirjoittaja:
Niina-Kaisa Laurikainen
Korkeakouluharjoittelija
Turun museokeskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti