 |
| Sjöstrand, Carl Eneas: H. G. Porthanin muistomerkki, 1864, 250 x 137 x 200 cm, pronssi, Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Aleks Talve / Turun museokeskus. |
Epigrafiikka, piirtokirjoituksia tutkiva tiede, nousi suureen suosioon barokin aikana. Erityisesti Ranskassa Ludvig XIV:n hallintokauden aikana piirtokirjoitusten uskottiin tuovan lisäarvoa julkiselle monumentaalitaiteelle. Latinaa käytettiin uudella ajalla erityisesti lapidaarityylissä, koska sen avulla pystyttiin muodostamaan lyhyitä ja selkeitä tekstejä hyvinkin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tämä niukkasanainen ja toisaalta juhlallinen ilmaisutapa näkyy myös Turun kaupunkialueen piirtokirjoituksissa.
Kuvanveistäjä Johan Tobias Sergeliltä tilattiin turkulaisen Henrik Gabriel Porthanin kunniaksi marmorinen rintakuva. Teos valmistui vuonna 1816. Suomalaisen nationalismin kehittyessä päädyttiin suunnittelemaan myös julkisen patsaan pystytystä Porthanin muistoksi. Professori Matthias Akianderin johdolla Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ehdotti vuonna 1854, että Porthanin haudalle tulisi pystyttää muistomerkki. Fennofiili Fredrik Cygnaeus, jonka isä piispa Zacharias Cygnaeus oli ihaillut Porthania koko elämänsä ajan, toimi pystytyksen tärkeänä taustavoimana. Teos kustannettiin koko Suomen kattaneella monivaiheisella rahakeräyksellä. Tieto hautapaikasta oli kuitenkin kadonnut Turun palon aikana, ja patsas päätettiin sijoittaa Turun tuomiokirkon läheiselle puistoalueelle. Turkulaisista etenkin Erik Julin huolehti muistomerkkiin liittyvistä viimeisistä töistä, joihin kuuluivat jalustan tekemisen lisäksi perustusten laatiminen sekä patsaan osien asentaminen. Kuparinen veistos julkistettiin juhlallisin menoin 9.9.1864, 60 vuotta Porthanin kuoleman jälkeen.
Kaksi inskriptiota jalustan kyljissä kuvaavat veistoksen valmistusvaiheita. Piirtokirjoitukset ovat lyhyet, ja osa sanoista on lyhennetty klassisen perinteen mukaisesti. Inskriptiot sijaitsevat patsaan vasemmalla ja oikealla sivulla. Oikeanpuoleiseen on kirjattu seuraava teksti:
CARL SJÖSTRAND inv. et. mod. / ROM. 1860.
Carl Sjöstrand inv(enit) et mod(ificavit) Rom(ae) (anno) 1860
Carl Sjöstrand kehitti ja muovasi patsaan Roomassa vuonna 1860.
Veistos on ruotsalaissyntyisen kuvanveistäjän Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, kuten inskriptio kertoo. Sjöstrand muotoili teoksen kipsiin vuosien 1859–1860 aikana Roomassa. Kipsimallin valmistumisen jälkeen Sjöstrand lähetti teoksen valuun Müncheniin: siten Sjöstrand on merkitty inskriptioon teoksen alkuunpanijaksi tai kehittelijäksi (invenit, lat. keksi, kehitti; modificavit muokkasi, muovaili). Myös jalusta oli Sjöstrandin suunnittelema, ja sen valmisti arkkitehti Hampus Dahlström yhdessä apulaisensa Theodor Höijerin kanssa.
 |
| Sjöstrand, Carl Eneas: H. G. Porthanin muistomerkki, 1864, 250 x 137 x 200 cm, pronssi, Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Raakkel Närhi / Turun museokeskus. |
Patsaan jalustaan on kaiverrettu seuraava inskriptio, joka kertoo kipsivalosta seuranneista syntyvaiheista:
FERD. V. MILLER FUDIT MÜNCHEN 1863.
Ferd(inand) v(on) Miller fudit München (anno) 1863.
Ferdinand von Miller valoi Münchenissä vuonna 1863.
Pronssiin veistos valettiin bavarialaissyntyisen pronssinvaluun erikoistuneen kuninkaallisen valimonjohtajan Ferdinand von Miller vanhemman (1813–1887) toimesta vuonna 1863. Porthanin veistosta ennen Miller oli kerännyt mainetta muun muassa maailman suurimpiin pronssipatsaisiin kuuluvan, Münchenissä sijaitsevan Bavaria-veistoksen valajana. Paikannimet on kirjoitettu molempiin inskriptioihin saksaksi ja italiaksi eikä latinankielisinä niminä (München vs. Monacum, Firenze vs. Florentia). Vielä vuonna 1845 Miller oli käyttänyt latinankielisiä paikannimiä aiemmissa valuinskriptioissaan (FERD. V. MILLER fudit. Monachii 1845; FERD. V. MILLER fudit Monachii MDCCCLI).
Valmistukseen ja erityisesti valmistajaan liittyvät piirtokirjoitukset olivat yleisiä sekä antiikissa että antiikin jälkeen. Jo muinaiset kreikkalaiset savenvalajat lisäsivät omat nimimerkkinsä keramiikkaan. Me fecit, siis suomeksi hän teki minut tai hän teetti minut, esiintyy niin esineissä, taideteoksissa kuin rakennuksissakin. Sanontatapa voi siis liittyä, paitsi tekijyyteen myös teoksen ostajaan. Varhaisimpiin kirjoitetun arkaaisen latinan esimerkkeihin kuuluu Duenos-inskriptio ajalta 600–400 eaa.: siinä hyvä mies (duenos on varhaislatinan vastine klassisen latinan bonus-adjektiiville) on valmistanut inskription sisältämän ruukkuryhmän (duenos med feced). Wormsin katedraalin Juliana-reliefissä Otto me fecit viittaa reliefin tekijään, ja teoksen rahoittaja Adelbraht mainitaan erikseen. Jan van Eyck oli ensimmäinen pohjoiseurooppalainen renessanssitaiteilija, joka liitti me fecit -sanaparin teokseensa oman nimensä yhteyteen. Fecit ilman me-akkusatiivia esiintyy esimerkiksi useissa Tizianin teoksissa. Pinxit, hän maalasi, on yleinen myöhäiskeskiajan ja renessanssin maalauksissa. Valmistamista tai pystyttämistä kuvaavien verbien yhteydessä voidaan käyttää jotakin toista akkusatiivissa olevaa objektia me-objektin lisäksi, kuten esimerkiksi demonstratiivipronominia ja sen pääsanana olevaa substantiivia (esimerkiksi hanc ollam fecit, hän teki tämän ruukun). Objekti voidaan myös jättää kokonaan pois, jolloin inskription pääpaino on valmistajan tai valmistuttajan nimessä.
Fudit-perfekti esiintyy erityisesti metallinvaluun liittyvissä inskriptioissa. Haquinus-niminen valaja valmisti kirkonkellon, joka otettiin käyttöön 16.7.1345 Länsi-Götanmaalla. Kellon inskriptio sisältää muun muassa tarkan valmistusajankohdan ja viittauksen valajaan itseensä ([…] Haqvinus fudit […]). Vanden Gheynin sukuun kuulunut kellontekijä, Andreas Lodewijk van Aerschodt, sisällytti myös valmistusinskription valamaansa kelloon (A. L. VAN AERSCHODT VANDEN GHEYN ME FUDIT LOVANII J84I.). Aerscholdtin esimerkkiepigrafi käyttää samaa rakennetta kuin Millerin jälkeen jättämä inskriptio: ensin mainitaan valaja, sitten tekemistä ilmaiseva fudit ja lopuksi paikkaa ilmaiseva sana (Millerin kohdalla valoksen tekopaikka saksaksi, vanden Gheyn kohdalla taas valajan kotipaikka genetiivimuotoisessa lokatiivissa latinaksi) ja lopulta aika. Tekemisen kohdetta ei ole mainittu, sillä se voidaan jättää pois selvän asianyhteyden takia. Fudit voi kuitenkin esiintyä inskriptioissa myös muissa merkityksissä: esimerkiksi Martin Smeltzingin suunnittelema, vuonna 1700 painettu mitali sisältää kirjoituksen, kuinka Alexander Campbell kukisti kahdeksas helmikuuta vuonna 1700 yli 1600 espanjalaista Touboucantin rynnäkön aikana Panamassa Etelä-Amerikassa (TOUBOCANTI UBI 1600 HISPAN FUDIT DUX ALEXANDER CAMPBELL MDCC. 8 FEBR.). Fudit ei kuitenkaan viittaa tässä inskriptiossa kolikon tekijän tai tilaajan tekemään taiteeseen tai käsityöhön, vaan sotilaalliseen toimintaan.
Henrik Gabriel Porthanin muistomerkin inskriptioita voi käydä katsomassa Porthanin puistossa Tuomiokirkon läheisyydessä. Seuraavassa osassa käsittelen Henrik Gabriel Porthanin kunniainskriptiota.
Kirjoittaja:
Emmi Kivimäki
Museoassistentti
Turun museokeskus
Turun museokeskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti