Työharjoittelussa museolla

Hei kaikki. Minä olen Ching Lam, ja olen kotoisin Hong Kongista. Opiskelen suomen kieltä Turussa, ja opinto-ohjelmaani kuuluu työharjoittelu. Hain työharjoittelupaikkaa Wäinö Aaltosen museosta, sillä se on mukava museo. Onneksi siellä oli meneillään projekti, johon saatoin ottaa osaa, nimittäin ”Tuhat ja yksi tulkintaa kokoelmaesineistä”.

Tähän mennessä olen työskennellyt projektissa kolmen viikon ajan. Ensimmäisenä päivänä sain lyhyen esittelykierroksen Wäinö Aaltosen museossa. Avustin myös projektin osanottajien esineiden esillepanossa, kun niitä valokuvattiin. Oli mielenkiintoista nähdä miten ihmiset eri puolilta maailmaa olivat valinneet ja tulkinneet itselleen merkityksellisiä esineitä. Odotan mielenkiinnolla sitä, kuinka nämä esineet pääsevät näyttelyssä vuoropuheluun museon kokoelmaesineiden kanssa.

Tärkein osa työtäni on haastatella muita maahanmuuttajataustaisia taiteilijoita Turussa. Olen itsekin vastikään Suomeen muuttanut taiteilija, ja minulla on paljon kysymyksiä täkäläisestä taidemaailmasta ja käytännönasioista. Pohdin esimerkiksi, kuinka saada kontakteja ja apua suomalaisilta taideyhdistyksiltä, minkälainen työtilanne taiteilijoilla on Suomessa jne. Uskon, etten ole ainoa, joka haluaa vastauksia näihin kysymyksiin. Siksi olenkin esittänyt näitä kysymyksiä haastatellessani muita maahanmuuttajataustaisia taiteilijoita.

Olen osallistunut projektissa tehtävään tutkimukseen ja löytänyt paljon hyödyllistä tietoa taidemaailmasta. Haastattelujen tuloksia ja kokoamaani tietoa tullaan hyödyntämään tapahtumassa, joka järjestetään kauppakeskus Forumin Kansalaistilassa maaliskuussa. Toivon, että muut maahanmuuttajataiteilijat hyötyvät tekemästäni työstä.

Ching Lam

 

Käännetty englanninkielisestä tekstistä.
Alkuperäinen teksti kiinaksi. 這文章亦有中文版本

Kokoelmatyötä Apteekkimuseossa

Olemme tehneet Apteekkimuseolla luettelointityötä marraskuusta lähtien. Työnämme on käydä läpi ns. uuden laboratorion ja materiaalihuoneen esineistö niin, että suurin osa aineistosta saadaan pakattua ja siirrettyä Pääskyvuoreen uusiin säilytystiloihin, pois Apteekkimuseon muutostöiden alta. Huoneiden paikalle tulee uusi pääsisäänkäynti ja asiakaspalvelutilat. Muutostyöt käynnistyvät näillä näkymin alkusyksystä, ja työsarkaa on vielä paljon.

Työtilaksi olemme muokanneet museon Lydman-salin, jossa meillä on työpöydät ja valokuvauspiste, sekä kaikki muut tarvittavat välineet. Olemme saaneet kehittämisprojektissa mukana olevilta jatkuvasti myös esineistöön liittyvää kirjallisuutta, mikä on ollut meille valtavan suureksi avuksi. Kokoelmatyötä tehdessämme olemme kirjallisuuden ja internetin avulla kartoittaneet, mitä ylipäätään tehtiin Suomen apteekeissa ja farmaseuttisissa laboratorioissa 1800–1900-luvuilla ja millaisia apuvälineitä tähän toimintaan käytettiin.

Selvityksessämme olemme pohtineet muun muassa mikä on ollut lääkkeiden valmistuksen, jalostuksen ja arvioinnin keskinäinen suhde, ja miten tämä suhde on muuttunut. Olemme lähestyneet tätä kysymystä sekä yksittäisten apteekkiesineiden että näiden taustalla olevan aikakauden yleisen kontekstin kautta. Konkreettisimmillaan työmme on ollut esineiden kuvaamista ja välittömästi ilmeisimpien tietojen syöttämistä Muskettiin. Samalla olemme selvittäneet indeksoimiemme esineiden valmistus- ja käyttötietoja, ja pyrkineet näin syventämään esimerkiksi Finnan käyttäjän museokokemusta. Työ on samalla avannut eteemme lukemattomia, joskin sirpaleisia ja usein vajavaisia, tarinoita.

Kokoelmatyö Apteekkimuseossa on havainnollistanut meille, miten jo yksittäisistä esineistä voi rakentua kokonainen oma maailmansa. Kuvan syventämiseksi useita samanlaisia esineitä pitää päästä vertailemaan toisiinsa. On osattava kysyä oikeita kysymyksiä, tai pikemminkin on jatkuvasti esitettävä uusia kysymyksiä, joita aineisto eteemme tuottaa, sillä etukäteen ei voi esineiden kanssa koskaan tietää mikä kysymys on oleellinen ja mihin kysymykset kokoelmatyöläistä johdattavat.

Jarkko Niemelä ja Jesse Airisniemi

”Räps” – esine kuvaksi

DaisyEläkeläisten esineet valokuvattiin museokeskuksen studiossa. Olimme auttamassa valokuvaaja Aleks Talvea esineiden asettelussa kuvaamista varten. Esineet kuvattiin arkistointia ja näyttelyä ajatellen. 

Aleks kiinnittää seinään väri- ja harmaakiiloja. Niiden avulla esineiden oikeat värisävyt löytyvät kuvien jälkikäsittelyssä. Kuvattavana on vietnamilainen kansallispuku, johon kuuluvat leveälahkeiset housut ja pitkähelmainen yläosa. 

Tätä vietnamilaista hattua käyttävät naiset. Nauhan voi vaihtaa puvun värin mukaan. Maalaiset käyttävät hattua riisipellolla, ja lukiolaistytöt käyttävät sitä koulupuvun kanssa. Hattu suojaa sateelta ja auringolta. Kun hattua katsoo valoa vasten, sen sisäpuolella näkyy kuviointia. Tässä hatussa on kuuluisan pagodin kuva. Hattu valmistetaan lehdistä käsityönä. Mitä ohuemmista ja kevyemmistä lehdistä hattu tehdään, sitä arvokkaampi se on.

Tämä on iranilaisen pojan kansallispuku. Aikuisen miehen puku on samanlainen. Pukua käyttävät Iranin ja Irakin kurdilaiset. Eri kaupungeissa on hieman erilaiset. Puvun osia ovat paita, housut, kangasvyö ja kamelinvillasta valmistettu liivi. Pukua ovat perinteisesti käyttäneet paimenet. Leveäharteinen liivi yllään paimen näyttää suuremmalta ja pelottaa eläimiä.

Puvun kanssa käytetään kalash-kenkiä. Naiset tekevät kengät käsityönä. Kengänpohja tehdään nahasta, puusta ja lampaan suolesta. Kenkä virkataan mattolangasta. 

Nämä lusikat ovat peräisin Viron Tartosta. Pieni lusikka on sokerilusikka ja suuri on salaattilusikka. Kierrevartiset lusikat ovat kulkeneet suvussa kolme sukupolvea.

Nämä kambodzalaiset hamekankaat ovat raakasilkkiä. Sinisessä kankaassa on koristekirjontaa hopeanvärisellä langalla. Useita metrejä pitkä kangas puetaan ylle kietomalla ja laskostamalla. Hamekankailla on useita nimiä, kuten phamokng ja chorbat.

Näissä irakilaisissa koruissa on koristeena helmiä ja korukiviä. Hopeisessa sormuksessa on kaksi ovaalin muotoista kiveä. Vihreän kiven nimi on feroza ja punaisen yaquut. Kiviin liittyy uskomuksia. Feroza on hyväksi silmille ja näölle. Yaquut tuo onnea, hyvän elämän ja hyvän miehen. Sormuksen omistaja on saanut sen lapsena lahjaksi isoäidiltään.