torstai 16. tammikuuta 2020

Turun kaupungin taidekokoelmaa esillä toisella mantereella

”The First International Urban Art Exchange”. Hankkeen mainoskyltti Wellingtonin katukuvassa. 
Kuvassa näkyy Turun kaupungin taidekokoelmaan kuuluva Susanna Majurin teos Mesikämmen (2011). Kuva: Andrew Hagen / UAF.
Uusi vuosikymmen alkaa vauhdikkaasti, kun 120 teosta Turun kaupungin taidekokoelmasta pääsee tammikuussa nähtäville toisella puolella maapalloa Uuden-Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa.

Kyseessä on kansainvälisestikin ensimmäinen laatuaan oleva digitaalinen taiteenvaihtohanke, jossa mukana ovat Turun museokeskus, Taiteen edistämiskeskus, Video Art Festival Turku (VAFT) -tapahtumaa järjestävä Ääriö ry sekä uusiseelantilaisena kumppanina konseptin luonut Urban Art Foundation.

Turun kaupungin taidekokoelmaan kuuluvat teokset ja VAFTin valitsemat videoteokset esitetään yhdessä uusiseelantilaisen taiteen kanssa digitaalisilla mainosnäytöillä katukuvassa, ympäri Uutta-Seelantia 18 kauppakeskuksessa, sekä Wellingtonin New Zealand Academy of Fine Arts -galleriatilassa 18.19.2.2020. Myöhemmin kesällä 2020 sama kattaus suomalaista ja uusiseelantilaista taidetta tulee kaupunkilaisten nähtäville Turussa Kaupunginteatterin isolle led-seinälle.

Hankkeen tarkoituksena on tuoda taidetta katukuvaan ja esitellä paikallisille asukkaille taideteoksia toiselta puolelta maailmaa. Suomalaiset taideteosten stillkuvat ovat pääosin turkulaista nykytaidetta 2000-luvun alusta nykypäivään. Turun kaupungin taidekokoelmasta mukana ovat muun muassa Susanna Majuri, Annika Dahlsten, Markku Laakso, Minna Sjöholm, Sirpa Särkijärvi, Sampsa Sarparanta, Ulla-Maija Kallinen ja Heikki Marila. Edustettuna on myös muutama taidekokoelman klassikko: Wäinö Aaltonen, Jussi Mäntynen ja Manno Kalliomäki.

Minna Sjöholm: Ohikulku II, 2007, Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Raakkel Närhi.


VaFTin esittämät videoteokset ovat Artor Jesus Inkerön kehonmuokkausta tarkastelevaan projektiin nivoutuva Swole (2017) sekä Henrik Malmströmin buenosairesilaisia työntekijöitä ja työtä dokumentoiva Laburo (2017)

Turun kaupungin taidekokoelmasta mukana olevien teosten teemat vaihtelevat arjen kuvauksista luontoa, suomalaista mielenmaisemaa sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviin aiheisiin. Esimerkiksi Minna Sjöholmin maalausten ohikiitävät vaikutelmat kuvaavat hyvin syksyisen tai talvisen päivän sinistä hetkeä kaupunkiliikenteen valojen välkkeessä. Susanna Majurin teokset taas liikkuvat Suomen luonnon, myyttien ja mystiikan rajapinnoilla.

Susanna Majuri, Joutsen, 2011, Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Mikko Kyynäräinen.

Kirjoittaja:
Ringa Takanen
Tutkija
Turun museokeskus


Blog text in English and in Chinese here

tiistai 14. tammikuuta 2020

Nais- ja tyttöenergiaa, puutarhoja ja ajankulun kyseenalaistamista: muutama taidenäyttely Turussa

Museoassistentit Emmi ja Jenni talvisella näyttelykierroksella


Turun taidemuseo Emil Nolde 4.10.2019–5.1.2020

Taidekokoelmatyöhön kuuluu pysyä ajan tasalla taidekentän tapahtumista, ja näyttelyihin tutustuminen liittyy museokeskuksen työntekijöiden työnkuvaan. Kävimmekin taideryhmän kesken tutustumassa saksalaisen ekspressionisti Emil Nolden näyttelyyn Turun taidemuseossa. Nolde yhdistää värien ilottelun maisemallisiin kotiseutukuvauksiin, puutarhansa kukkiin sekä Uuden-Guinean matkasta kertoviin teoksiin. Salien himmennetyt valot antoivat maalausten hehkua huomion keskipisteinä. Voimakkaista sivellinvedoista huolimatta Nolden teoksissa on myös jotakin herkkää. Emmi piti erityisesti taiteilijan kukkasia kuvaavista maalauksista, joissa Nolde pystyy kuvaamaan kasvien olemuksen hyvin häntä puhuttelevalla tavalla. 

Nolden näyttely Turun taidemuseossa. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.
Näyttelyssä käsiteltiin myös Nolden antisemitismiä, ja jatkuva epävarmuus väijyy teosten ympärillä: voiko nauttia näistä maalauksista tietäen taiteilijan taustasta ja natsikytkösten häivyttämisestä toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa? Nolden juutalaisvastaisuus nostettiin esille erityisesti näyttelyn loppupuolella viimeisessä salissa, jolloin katsoja jäi hämmennyksiin salista poistuessaan.

Galleria Joella Hanna Varis: Linnan Puutarhassa 4.12.2019 – 5.1.2020 

WAMin lähistöllä sijaitsee useita gallerioita. Suuntasimme Nolden näyttelyn jälkeen Galleria Joellaan, jossa oli esillä Hanna Variksen näyttely. Inspiraationsa näyttely on saanut Turun linnasta ja sen historiasta, minkä saattaa jo arvata nimestä Linnan puutarhassa. Variksen 35-vuotista uraa juhlistava näyttelykierros päättyykin hänen kotikaupunkiinsa Turkuun. Suurin osa teoksista on toteutettu metalligrafiikkana ja sekatekniikkana, ja niissä esiintyvät Katariina Jagellonican ja Kristina Katarina Stenbockin kaltaiset, turkulaisille tutut hahmot. Turun historiasta ja siihen liittyvistä merkkihenkilöistä kiinnostuneille vinkiksi: Turun linnan Muutama sananen naisista -näyttelyssä voi kuulla lisää rouva Stenbockin elämästä.

Naiset pääsevät esille Variksen näyttelyssä, ja hän on todennut näyttelytekstissään halunneensa toteuttaa prinsessateemaisia teoksia. Varis on myös kertonut, että muun muassa kirjoittamaton historia ja muisti ovat olleet hänen työskentelynsä lähtökohtia. Naisten historia on yleensä tällaista historiaa, josta ei ole paljon tietoa. Nykyään heidän tarinoitaan kuitenkin pyritään nostamaan esille myös taiteessa. 

Taiteilijan teoksissa esiintyy ruukkuja, jotka Variksen mukaan ovat symboleita. Ne voivat esittää niin salaisuuksia kuin pitää sisällään muistoja ja tunteita. Variksen teoksissa huomio kiinnittyy myös upeasti tehtyihin taustoihin. Ruukuissa ja niiden taustoilla käytetyt värit tuntuvatkin henkivän mysteeriä ja halua nähdä niiden sisään. Mitä ruukuissa piilee? Teokset antavatkin kurkistaa naisten elämään, tuoden katsojan lähemmäs heidän tarinaansa, mutta on niissä mielikuvituksellisimpiakin aiheita. Jokainen, joka tietää Katariina Jagellonican tuoneen haarukat hovinsa mukana Turkuun, voi nähdä teoksen Minä, Katariina Jagellonica, tutkimusmatkailija sielultani, haarukka sivistyksen aseena tietämättömyyden pimeitä usvia vastaan hauskana ja kokea oivalluksen hetkiä. 

Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli Katja Tukiainen: Jesus et moi 3.11.–31.12.2019

Pistäydyimme Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa Katja Tukiaisen Jesus et moi -näyttelyssä. Tukiainen kuvaa Pyhän Agathan inspiroimia hahmoja kaikissa öljymaalauksissaan, jotka viittaavat myös taiteilijan aiempaan katolisiin pyhimyskertomuksiin liittyvään tuotantoon. Kylmän viridian-vihreän ja valkoisen sävyt yhdistävät kiiltäväpintaisia ja monen kokoisia teoksia. Tukiaisen tavaramerkki eli pinkki väri esiintyy teoksissa myös vahvasti. Maalaukset eivät kuitenkaan vie huomiota taidekappelin seesteiseltä rauhalta, vaan sopivat hyvin rakennuksen puisia seiniä vasten. Teokset herättelevät katsojaa miettimään tyttöyden ja naiseuden rooleja: Be a GIRL (2019) on toisinto Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan kuvaavasta maalauksesta, mutta hahmot ovatkin suurisilmäisiä tyttölapsia, jotka tummanpuhuvasta esikuvasta poiketen kylpevät pelkistetyn valkoisessa taustassa. Mitä ajatuksia herättää teosten välinen vuoropuhelu ja toisinnon kohtaaminen? Voivatko naiset ja tytöt ottaa ikonisten miesten ja heerosten paikan mielikuvituksessamme?

Taidetiimiläiset tutustumassa Tukiaisen näyttelyyn. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.

Wäinö Aaltosen museo Milloin on nyt? 11.10.2019–19.1.2020

Milloin on nyt -näyttely keskittyy erilaisiin ajan käsityksiin, mikä varmasti puhuttelee nykyajan hektisessä elämänrytmissä kulkevaa ihmistä. Torstaina 10.10. pidetyissä avajaisissa mieleen jäi varsinkin australialaisen mediataiteilija Daniel Crooksin teos Phantom Ride (2015). Tämä installaatio koostui toisistaan erkanevista videoseinistä. Teoksen katsoja tuntui melkein olevan tuntemattomaan kiskoilla kulkevan kameran kyydissä. Jenni olisi halunnut ihastella maisemia kahden osan välissä tai pysähtyä katsomaan jompaakumpaa toisistaan erkanevaa videokuvaa. Uudelleen näyttelyä läpi käydessä sama asia toistui: pysähdyimme molemmat installaation äärelle ja keskityimme tutkiskelemaan liikkuvia maisemia. Videon synnyttämä tunne oli hyvin seesteinen ja sen ääressä rauhoittui vain katsomaan.

Yksityiskohta Ilmari Grytan teoksesta. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.
Näyttelyn käsittelemä nykyistä aikakäsitystämme leimaava kiire välittyy hyvin Ilmari Grytan teoksessa Saapuvat ja lähtevät (2011), jossa kellotaulujen ylös alas siirtyvät numerot saavat aikaan tunteen jatkuvasta liikkeestä. 

IC-98-ryhmän videoinstallaatiossa Omnia mutantur, Kaikki muuttuu (2018) tarkastellaan ihmiskeskeisen aikakäsityksen jälkeistä aikaa. Esille teoksessa nousee luonto. Teoksen äärellä katsoja hiljentyy tutkimaan luonnon ilmenemismuotoja eläinten liikkumisesta aina ylös tähtitaivaalle asti. Onko eläimillä aikakäsitystä? Ne tietävät lähteä tiettyinä aikoina liikkeelle, mutta ihmiset ovat kehittäneet ajankulun filosofian. On lohdullista ajatella, että eläimet jatkavat toimiaan kuten aina ennenkin, vaikka ihmiset häviäisivätkin maapallolta.

Yksityiskohta Heini Ahon teoksesta Day Inside (päivä sisällä), 2013/2019. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.

Näyttelyn teokset aiheuttavat hyvin vastakkaisia reaktioita. Toiset niistä saavat rauhoittumaan ja vain katselemaan teosta, kun taas toiset herättävät tuntemuksia kiireestä ja jatkuvasta liikkumisesta eteenpäin. Aika on hyvin monitulkintainen ja vaikeasti hahmoteltava käsite, ja tämä tulee näyttelyssä hyvin esille.  

Museoassistentit 
Jenni Mäki ja Emmi Kivimäki
Turun museokeskus

torstai 2. tammikuuta 2020

Mitä piirakkakaaviot paljastavat?

Tulkintaa ja tuloksia vuosien 2000–2019 Turun museokeskuksen taidehankintojen taulukoinnista: erityistarkastelussa taiteilijoiden sukupuolijakauma 

 Aluksi


Tämä blogikirjoitus käsittelee tarkemmin vuosien 2000–2019 taidehankinnoista tekemäämme esitystä, jonka pidimme Turun museokeskuksen sisäisessä Kokoelmapäivässä 14.10.2019. 

Erityisesti tarkastelemme taidehankintojen sukupuolijakaumaa.  Oletuksenamme oli ensimmäisten vuosien taulukoinnin jälkeen, että miestaiteilijoilta olisi hankittu keskimäärin kalliimpia teoksia, mutta naistaiteilijoilta olisi hankittu enemmän teoksia kuin miestaiteilijoilta. 

Taidehankinnat vuosien 2000–2019 aikana tietokannan mukaan

Kaavioissa miestaiteilijat on merkitty sinisellä ja naiset punaisella värillä.


Amanuenssi Riina Tiaisen analysoiman aineiston mukaan taidekokoelman kaikista teoksista suurempi osa on hankittu miehiltä (74 %) kuin naisilta (26 %). Keskimääräisesti mies- ja naistaiteilijoilta on hankittu saman verran teoksia vuosien 2000–2019 aikana. Vuosina 2000–2019 tehdyt hankinnat ovat kartuttaneet naistaitelijoiden määrää Turun kaupungin taidekokoelmassa, sillä tänä aikavälinä teoksia on hankittu 121 miestaiteilijalta ja 125 naistaiteilijalta. Kun teosten lukumäärä on otettu huomioon, nähdään, että naistaiteilijoilta on ostettu keskimäärin vähemmän teoksia kuin miestaiteilijoilta. Manno Kalliomäen teoshankinnat ’vääristävät’ hankintakaaviota suhteellisen paljon: kun ne jätetään pois kaavioista, lukemat nais- ja miestaiteilijoiden välillä tasoittuvat selvästi.

Tarkastelussa yksittäiset ostokerrat: taidehankintojen lukumäärä taiteilijoiden sukupuolen mukaan




Vuosia 2000–2019 tarkasteltaessa huomataan, että 20 taiteilijalta on hankittu neljä tai enemmän kertaa teoksia. Wäinö Aaltosen teoksia on hankittu eniten yksittäisinä ostokertoina eri vuosina, yhteensä siis 11 kappaletta. Niiden miesten joukkoon, joilta on hankittu eniten teoksia, mahtui Wäinö Aaltosen lisäksi kolme muuta edesmennyttä taiteilijaa: Alpo Jaakola, Kauko Lehtinen ja Edwin Lydén. Viidentoista eniten teoshankintoja kerryttäneen taiteilijan joukkoon kuuluu seitsemän mies- ja kahdeksan naistaiteilijaa. Uusia taiteilijoita, joilta on hankittu viime vuosina teoksia kokoelmaan, ovat muun muassa kuvanveistäjä Jouna Karsi, valokuvataiteilija Milja Laurila ja kuvataitelija-animaattori Fanni Maliniemi.


Taidehankintoihin käytetty kokonaissumma





Kuten ylläolevasta kaaviosta näkee, naistaiteilijoiden teoksiin on käytetty kokonaisuudessaan enemmän rahaa kuin miestaiteilijoiden teoksiin, jos kokonaishankintoihin otetaan mukaan myös prosenttiperiaatteella hankitut taideteokset. Jos prosenttitaide seulotaan pois, miestaiteilijat ohittavat naistaiteilijat.

Vuodet 2005–2011 esimerkkeinä taidehankintojen vaihteluista





Sukupuolijakauma nais- ja miestaiteilijoilta hankittujen teosten välillä on vaihdellut hyvin paljon vuosien 2000–2019 aikana: tästä erikseen mainittavana ajanjaksollisena esimerkkinä ovat vuosien 2005–2011 taideostot. Joinakin vuosina teoksia on hankittu rahallisesti saman verran mies- ja naistaiteilijoilta: näihin vuosiin kuuluvat vuoden 2007 lisäksi vuodet 2015–2019. Hankintojen jakauma on ollut selvästi miestaiteilijoiden eduksi vuosina 2005 ja 2008–2010. Naistaiteilijoilta ostettiin prosentuaalisesti eniten teoksia vuonna 2006, jolloin 74 % kaikista ostoista hankittiin heiltä. 

Kokonaiskuva taidehankintojen kehityksestä vuosina 2000–2019






Kuten aiemmista kaavioista on käynyt ilmi, miestaiteilijoiden teoksia on hankittu enemmän: tämä näkyy myös taidehankintojen kehitystä kuvaavasta kaaviosta.  Hankintojen vaihtelu on ollut hyvin jyrkkää peräkkäisinäkin vuosina. Vuoden 2015 jälkeen hankinta on ollut selvästi tasaisempaa mies- ja naistaiteilijoiden kesken kuin aiemmin. 

Lopuksi



Tarkastelimme taulukoidemme ja niistä tehtyjen kaavioiden avulla taidehankinnoista syntyneitä konkreettisia tuloksia, joten hankintoihin liittyvät motiivit, tai siis se, miten juuri näihin kyseisiin teoksiin ja taiteilijoihin on päädytty, jäävät tutkimatta. Seuraavat tutkimuskohteet voisivat olla hankinnat vuodesta 1999 alaspäin. 

Samalla voitaisiin pohtia, mitä ennakkokäsityksiä museotyöntekijöille on kehittynyt taidehankintojen jakautumisesta, ja miten he suhtautuvat tasaisempiin ja jyrkästi toisistaan eroaviin vuosiin. Kiinnostavaa nähdä, seuraavatko vuodet vuodesta 2020 eteenpäin 2017–2019 esimerkkiä, vai kehittyykö aikajanalle uusia huippuja tai matalia suvantoja. 

Taustatietoja taulukoinnistamme


Esityksemme perustuu taulukointiin, johon keräsimme tiedot kaikista ostotapahtumilla hankituista taideteoksista. Käyttämämme aineisto koottiin kolmesta lähteestä: 1) Turun kaupungin taidekokoelman Wäinö Aaltosen museon pääkirjoista, 2) Turun kaupungin Museopalveluiden vuosikertomuksista ja 3) päätöspöytäkirjoista Joutsenet-järjestelmästä. Taidehankintojen merkinnät ovat vielä vuoden 2019 osalta keskeneräisiä. 

Aineisto on jaettu taiteilijoiden nimiin perustuvan sukupuolioletuksen mukaan: muunsukupuolisia aineistossa ei ole. Hankintahinnat ovat sekä markka- että euroajalta, ja muunsimme markkahinnat euroiksi jakamalla hinnat kertoimella 5,94573. Laskelmissa ei ole otettu huomioon inflaatiota tai muita hinnanmuutoksia. Arvonlisävero on laskettu mukaan taidehankintojen kaavioissa esiintyviin summiin. Käsittelemässämme aineistossa arvonlisävero on ollut eri vuosina yleensä 8–10 sekä 20–24 prosentin välillä.

Kirjoittajat:

Emmi Kivimäki ja Jenni Mäki
Museoassistentit
Turun museokeskus


maanantai 30. joulukuuta 2019

Valokuva-aineistoja sota-ajan Turusta


Mustakantinen, vanha valokuva-albumi lepää työpöydällä kirjapinoin tuettuna. Huoneen hiljaisuuden rikkoo vuoroin näppäimistön naputus, vuoroin hiiren kliksutus. Hetkeksi on noustava selaamaan kirjapinoa, joka on kertynyt torniksi työhuoneen lipaston päälle. Vihdoin myös paksun kuva-albumin sivu kääntyy varovasti, puuvillahanskoin suojatuin käsin.

On vielä varhainen syksy ja olen juuri aloittanut uudessa tehtävässäni Turun museokeskuksen valokuvakokoelmien korkeakouluharjoittelijana. Edessäni oleva albumi sisältää turkulaisen valokuvaaja Yrjö Paldánin ottamia kuvia talvisodan pommitustuhoista Turussa. Kuten albumin kaunis aloituslehti kertoo, albumi on kuulunut Turun entiselle kaupunginjohtajalle Arvi Hällforsille. 

Albumin aloitussivu

Turun museokeskukselle albumi on tullut lahjoituksena. Kuva-aineiston matka lahjoituksesta kohti digitaalisesti saavutettavaa verkkoaineistoa on usein pitkä ja vaatii paljon työtä – minun roolini tässä urakassa on luetteloida kuvat tietokantaan. Osa luettelointityöstä, mm. kuvien mittaaminen, käy nopeasti, mutta esimerkiksi sijaintitietojen selvittäminen tai kuvan ajoitus voi viedä runsaasti aikaa. Paldánin kuvien osalta pohjatiedot olivat onneksi melko kattavat jo valmiiksi. Osa pommitustuhoja kärsineistä rakennuksista on myös edelleen tuttu näky Turun katukuvassa – joskin hieman eri näköisinä tai muuttuneessa maisemassa.

Kupittaan kaivohuone pommituksen jälkeen

Turun linnan vaurioita


Jotkut Paldánin kuvat ovat sotahistoriasta kiinnostuneille lukijoille tuttuja jo entuudestaan, sillä niitä on julkaistu esimerkiksi Turun sota-aikaa käsittelevissä kirjoissa. Nyt luetteloitu ja digitoitu kuva-albumi antaa kuitenkin mahdollisuuden tutustua sodan vaurioihin ja niiden dokumentointiin eräänlaisena kokonaisuutena. Albumi alkaa talvisodan ensimmäisistä pommituksista Turussa joulun alla ja päättyy maaliskuiseen suruliputukseen välirauhan alkaessa. Millaista on ollut turkulaisten elämä siinä välissä? Millaisin ajatuksin talven yli on selvitty?

Kuvat itsessään eivät sitä kerro, mutta jotain pilkahduksia kaupunkilaisten arjesta voimme nähdä.

Pommitettu talo Stålarminkadulla

Liiketiloja Yliopistonkadulla

Yhden kurkistusaukon sain turkulaiseen sota-ajan elämään vielä Yrjö Paldánin kuvien jälkeen. Syksyn edetessä talveen sain seuraavaksi työstettäväksi aineistokseni pienen, ruskean valokuva-albumin, jonka oli koonnut turkulainen makeistehdas Sereksen johtaja Johan Ponkamo.


Albumin kansi
Ponkamo toimi sota-aikaan väestönsuojelutehtävissä; tarkemmin sanoen Mikaelinlohkon väestönsuojejohtajana. Hänkin kuvasi sota-ajan rakennusvaurioita, mutta myös väestönsuojelumiesten arkea; toisinaan kaasusuoja-asuissa, joskus tähystämässä pommikoneita. Iso osa kuvista on otettu Rauhankadulla sijaitsevan Sereksen tehtaan parvekkeelta. Kuvista päätellen siellä vietettiin aikaa jonkin verran ja tunnelma oli joskus varsin rentokin.  


Kaasusuoja-asuissa parvekkeella
Tähystämässä
Talvisodan syttymisestä on nyt kulunut aikaa 80 vuotta. On aina suhteellista, onko se paljon vai vähän, mutta ainakin 1980-luvulla syntyneelle kuvien luetteloijalle sota-ajan näkymät rakennuksineen, katuineen ja ihmisineen ovat juuri nyt lähempänä kuin ennen.



Rauhallista kevään odotusta toivottaen,

Reetta Nykänen
korkeakouluharjoittelija
Turun museokeskus