Olen nyt työskennellyt vajaat kahdeksan kuukautta museokeskuksessa, osana valokuvakokoelmien tiimiä. Siinä aikana olen nähnyt noin neljätoistatuhatta kuvaa omin silmin, yleensä samalla kuin olen vaihtanut niiden suojakuoret uusiin. Tämä kuva osui silmien eteen verrattain tuoreeltaan, kun luetteloin valokuva-arkiston negatiivikokoelmaa. Kun minulta kysyttiin voisinko kirjoittaa jutun kokoelmien blogiin niin kuva tuli ensimmäisten joukossa mieleen mahdollisena ehdokkaana. Myönnän rehellisesti että syy siihen ei ollut historiallinen: kuva on minun mielestä kaunis ja mielikuvitusta herättävä, ja se riitti minulle. Kuvalla on kuitenkin arvaamatonta syvyyttä.
Kuva esittää pitkää, kapeaa huonetta. Vastakkainen seinä on
häviävän etäinen, melkein piste ilman ulottuvuutta. Kuin katsoisi tunneliin tai
pohjattomaan hissikuiluun. Voimakas perspektiivi on vaarassa aiheuttaa
huimausta katsojassa. Kyse on kuitenkin puurakennuksesta. Telineisiin levitetyt
köydet antavat vahvan vihjeen pajan tarkoituksesta.
Kyseessä on sisäkuva Crichton–Vulcanin köysipunomosta
Linnankadun varrella. Kuvausajankohdaksi on kirjattu vuosi 1937, mikä
tarkoittanee vuotta jolloin alkuperäinen kuva kopioitiin museon arkistossa
säilyneeseen lasinegatiiviin; vanha köysipunomon rakennus oli purettu ja
korvattu uudella, arkkitehti G. Wahlroosin suunnittelemalla rakennuksella jo
vuonna 1934. Uudella rakennuksella oli pituutta 360 metriä, eli noin kolme ja
puoli jalkapallokenttää peräkkäin, eikä vanha rakennus tainnut olla paljonkaan
lyhyempi, ainakaan kuvan perusteella.
Kaupankäynti meritse on toiminut Turkua elättävänä
napanuorana kaupungin perustamisesta lähtien aivan nykyaikoihin asti. Laivojen
rakentaminen on luonnollista seurausta tälle. Toiminta on seurannut
suhdanteita, mikä myös näkyy telakoiden ja varustamoiden vaihtelevassa
menestyksessä kautta kaupungin historian. Crichton–Vulcanin telakkayhtiö syntyi
vuonna 1924 Crichton Oy:n ja Vulcan Oy:n fuusiona. Molemmat olivat vanhoja
telakkayhtiöitä, ja Crichton Oy:llä oli takanaan monta vaihetta ja nimiä.
Uudella yhtiöllä oli toimintaa ja telakoita jokivarren molemmin puolin ja eli
30-luvulla huimaa nousukautta – tai ehkä syventymiskautta. Yhtiö oli kesällä
vuonna 1930 laskenut vesille Suomen ensimmäisen sukellusveneen, nimeltään Vetehinen.
Crichton–Vulcanin telakan tuotannossa sukellusveneet ovat
kuitenkin vain pieni osa. Yhtiö, mukaan lukien sen edeltäjät ja jälkeläiset, on
tuottanut yli tuhat laivaa, ja suuren osan niistä juuri Turun telakoilla.
Suhdanteiden vaihtelujen myötä yhtiö on kokenut mullistuksia. Nimikin on
muuttunut vuosien saatossa; 1965 nimi muuttui Turun Telakaksi, Wärtsilän
alaisuudessa. Sen jälkeen telakkatoiminta Aurajoen suulla on pikku hiljaa siirretty
muualle. Viimeinen Turun telakalta laskettu uusi alus oli M/S Rosella vuonna 1979, jonka jälkeen telakat toimivat jonkin
aikaa korjaustelakoina.
Nykyään telakkatoimista on Turun keskustassa muistomerkkeinä
muun muassa Aurajoen suun suuret nosturit, Korppolaismäen juuressa oleva vanha
telakka-allas ja myös se uudempi köysipunontapaja Linnantien vieressä, sekä
paikannimiä kuten edellä mainittu Telakkaranta, Varvintori ja tietenkin Crichtoninkuja.
Museossa sen muistoa ylläpidetään parhaan mukaan muun muassa lukuisien valokuvien
kautta, joissa vanhojen aikojen telakkatoiminta vielä loistaa melkein keskellä
Turun. Tervetuloa syventymishetkille!
Rasmus Candolin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti