tiistai 14. tammikuuta 2020

Nais- ja tyttöenergiaa, puutarhoja ja ajankulun kyseenalaistamista: muutama taidenäyttely Turussa

Museoassistentit Emmi ja Jenni talvisella näyttelykierroksella


Turun taidemuseo Emil Nolde 4.10.2019–5.1.2020

Taidekokoelmatyöhön kuuluu pysyä ajan tasalla taidekentän tapahtumista, ja näyttelyihin tutustuminen liittyy museokeskuksen työntekijöiden työnkuvaan. Kävimmekin taideryhmän kesken tutustumassa saksalaisen ekspressionisti Emil Nolden näyttelyyn Turun taidemuseossa. Nolde yhdistää värien ilottelun maisemallisiin kotiseutukuvauksiin, puutarhansa kukkiin sekä Uuden-Guinean matkasta kertoviin teoksiin. Salien himmennetyt valot antoivat maalausten hehkua huomion keskipisteinä. Voimakkaista sivellinvedoista huolimatta Nolden teoksissa on myös jotakin herkkää. Emmi piti erityisesti taiteilijan kukkasia kuvaavista maalauksista, joissa Nolde pystyy kuvaamaan kasvien olemuksen hyvin häntä puhuttelevalla tavalla. 

Nolden näyttely Turun taidemuseossa. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.
Näyttelyssä käsiteltiin myös Nolden antisemitismiä, ja jatkuva epävarmuus väijyy teosten ympärillä: voiko nauttia näistä maalauksista tietäen taiteilijan taustasta ja natsikytkösten häivyttämisestä toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa? Nolden juutalaisvastaisuus nostettiin esille erityisesti näyttelyn loppupuolella viimeisessä salissa, jolloin katsoja jäi hämmennyksiin salista poistuessaan.

Galleria Joella Hanna Varis: Linnan Puutarhassa 4.12.2019 – 5.1.2020 

WAMin lähistöllä sijaitsee useita gallerioita. Suuntasimme Nolden näyttelyn jälkeen Galleria Joellaan, jossa oli esillä Hanna Variksen näyttely. Inspiraationsa näyttely on saanut Turun linnasta ja sen historiasta, minkä saattaa jo arvata nimestä Linnan puutarhassa. Variksen 35-vuotista uraa juhlistava näyttelykierros päättyykin hänen kotikaupunkiinsa Turkuun. Suurin osa teoksista on toteutettu metalligrafiikkana ja sekatekniikkana, ja niissä esiintyvät Katariina Jagellonican ja Kristina Katarina Stenbockin kaltaiset, turkulaisille tutut hahmot. Turun historiasta ja siihen liittyvistä merkkihenkilöistä kiinnostuneille vinkiksi: Turun linnan Muutama sananen naisista -näyttelyssä voi kuulla lisää rouva Stenbockin elämästä.

Naiset pääsevät esille Variksen näyttelyssä, ja hän on todennut näyttelytekstissään halunneensa toteuttaa prinsessateemaisia teoksia. Varis on myös kertonut, että muun muassa kirjoittamaton historia ja muisti ovat olleet hänen työskentelynsä lähtökohtia. Naisten historia on yleensä tällaista historiaa, josta ei ole paljon tietoa. Nykyään heidän tarinoitaan kuitenkin pyritään nostamaan esille myös taiteessa. 

Taiteilijan teoksissa esiintyy ruukkuja, jotka Variksen mukaan ovat symboleita. Ne voivat esittää niin salaisuuksia kuin pitää sisällään muistoja ja tunteita. Variksen teoksissa huomio kiinnittyy myös upeasti tehtyihin taustoihin. Ruukuissa ja niiden taustoilla käytetyt värit tuntuvatkin henkivän mysteeriä ja halua nähdä niiden sisään. Mitä ruukuissa piilee? Teokset antavatkin kurkistaa naisten elämään, tuoden katsojan lähemmäs heidän tarinaansa, mutta on niissä mielikuvituksellisimpiakin aiheita. Jokainen, joka tietää Katariina Jagellonican tuoneen haarukat hovinsa mukana Turkuun, voi nähdä teoksen Minä, Katariina Jagellonica, tutkimusmatkailija sielultani, haarukka sivistyksen aseena tietämättömyyden pimeitä usvia vastaan hauskana ja kokea oivalluksen hetkiä. 

Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli Katja Tukiainen: Jesus et moi 3.11.–31.12.2019

Pistäydyimme Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa Katja Tukiaisen Jesus et moi -näyttelyssä. Tukiainen kuvaa Pyhän Agathan inspiroimia hahmoja kaikissa öljymaalauksissaan, jotka viittaavat myös taiteilijan aiempaan katolisiin pyhimyskertomuksiin liittyvään tuotantoon. Kylmän viridian-vihreän ja valkoisen sävyt yhdistävät kiiltäväpintaisia ja monen kokoisia teoksia. Tukiaisen tavaramerkki eli pinkki väri esiintyy teoksissa myös vahvasti. Maalaukset eivät kuitenkaan vie huomiota taidekappelin seesteiseltä rauhalta, vaan sopivat hyvin rakennuksen puisia seiniä vasten. Teokset herättelevät katsojaa miettimään tyttöyden ja naiseuden rooleja: Be a GIRL (2019) on toisinto Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan kuvaavasta maalauksesta, mutta hahmot ovatkin suurisilmäisiä tyttölapsia, jotka tummanpuhuvasta esikuvasta poiketen kylpevät pelkistetyn valkoisessa taustassa. Mitä ajatuksia herättää teosten välinen vuoropuhelu ja toisinnon kohtaaminen? Voivatko naiset ja tytöt ottaa ikonisten miesten ja heerosten paikan mielikuvituksessamme?

Taidetiimiläiset tutustumassa Tukiaisen näyttelyyn. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.

Wäinö Aaltosen museo Milloin on nyt? 11.10.2019–19.1.2020

Milloin on nyt -näyttely keskittyy erilaisiin ajan käsityksiin, mikä varmasti puhuttelee nykyajan hektisessä elämänrytmissä kulkevaa ihmistä. Torstaina 10.10. pidetyissä avajaisissa mieleen jäi varsinkin australialaisen mediataiteilija Daniel Crooksin teos Phantom Ride (2015). Tämä installaatio koostui toisistaan erkanevista videoseinistä. Teoksen katsoja tuntui melkein olevan tuntemattomaan kiskoilla kulkevan kameran kyydissä. Jenni olisi halunnut ihastella maisemia kahden osan välissä tai pysähtyä katsomaan jompaakumpaa toisistaan erkanevaa videokuvaa. Uudelleen näyttelyä läpi käydessä sama asia toistui: pysähdyimme molemmat installaation äärelle ja keskityimme tutkiskelemaan liikkuvia maisemia. Videon synnyttämä tunne oli hyvin seesteinen ja sen ääressä rauhoittui vain katsomaan.

Yksityiskohta Ilmari Grytan teoksesta. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.
Näyttelyn käsittelemä nykyistä aikakäsitystämme leimaava kiire välittyy hyvin Ilmari Grytan teoksessa Saapuvat ja lähtevät (2011), jossa kellotaulujen ylös alas siirtyvät numerot saavat aikaan tunteen jatkuvasta liikkeestä. 

IC-98-ryhmän videoinstallaatiossa Omnia mutantur, Kaikki muuttuu (2018) tarkastellaan ihmiskeskeisen aikakäsityksen jälkeistä aikaa. Esille teoksessa nousee luonto. Teoksen äärellä katsoja hiljentyy tutkimaan luonnon ilmenemismuotoja eläinten liikkumisesta aina ylös tähtitaivaalle asti. Onko eläimillä aikakäsitystä? Ne tietävät lähteä tiettyinä aikoina liikkeelle, mutta ihmiset ovat kehittäneet ajankulun filosofian. On lohdullista ajatella, että eläimet jatkavat toimiaan kuten aina ennenkin, vaikka ihmiset häviäisivätkin maapallolta.

Yksityiskohta Heini Ahon teoksesta Day Inside (päivä sisällä), 2013/2019. Kuva: Emmi Kivimäki / TMK.

Näyttelyn teokset aiheuttavat hyvin vastakkaisia reaktioita. Toiset niistä saavat rauhoittumaan ja vain katselemaan teosta, kun taas toiset herättävät tuntemuksia kiireestä ja jatkuvasta liikkumisesta eteenpäin. Aika on hyvin monitulkintainen ja vaikeasti hahmoteltava käsite, ja tämä tulee näyttelyssä hyvin esille.  

Museoassistentit 
Jenni Mäki ja Emmi Kivimäki
Turun museokeskus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti