Miekka… Harva esine
ihmiskunnan historiassa on niin myyttikerrostumien peittämä. Revolveri ja
sähkökitara pääsevät lähelle, mutta harva muu esine kiihottaa ihmiskunnan
ajatuksia niin kuin metri muotoiltua terästä. Tiedämme eurooppalaisista
myyteistä kuningas Arthurin Excaliburin, Väinämöisen ilveksen pään muotoisella
ponnella varustetun miekan, Damokleen miekan, Beowulfin Hruntingin.
Populaarikulttuurissa kohtaamme Highlanderin katanan ja ehkäpä kaikkein kuuluisimman
modernin miekan, He-Manin taikamiekan. Ne ovat kaikki erilaisia ja erilaisista
lähteistä. Mutta kaikkea yhdistää tietty muotoilu ja ajatus. Jotkut
populaarikulttuuria tuntevat saattavat huomata alustuksessani tiettyjä sävyjä
alkuperäisestä Conan Barbaari -elokuvan introsta, jossa puhutaan teräksen
salaisuudesta. Käsi pystyyn se, joka ei ole saanut viivoitinta säröille miekkaillessaan
sillä!
Tämä aiheuttaa sen, että
voimme löytää joskus vaikka minkälaisia miekkoja, joita myydään historiallisina.
Pentagrameja ja pääkalloja koristeena, väistimissä sellaisia piikkejä ja
mutkia, että ne repisivät oman ranteen auki miekkaillessa…. Lista on loputon.
Toki voimme löytää historiastakin erikoisia miekkoja. Esimerkiksi Fiore Dei
Liberin miekkailuoppaassa on kuva kaksintaisteluun optimoidusta miekasta, joka
on jokseenkin erikoisen näköinen. Samoin saksalaiset kahden käden miekat, eli
zweihänderit, voivat näyttää oudoilta. Joissain viikinkimiekoissa ponnet voivat
sisältää outoja kaarevia sarvimaisia koristeita, jotka näyttävät lähinnä
huonoilta vitseiltä ja Codex Manessesta voimme löytää falchion-miekkoja, jotka
näyttävät julmemmilta versioilta Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Uruk-Haiden
surmanvesureista. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Mutta näistäkin
esimerkeistä huolimatta on normaali miekka yleensä suhteellisen yksinkertaisen
näköinen, funktionaalinen tuote. Meidän pitää muistaa, että se oli
ammattilaisen ase, ei tavallisen rivimiehen. Se että joku suostuisi ottamaan
yllä kuvaillun pentagrammimiekan väistinpiikkeineen taistelukentälle, on yhtä
järkevää, kuin jos Navy SEAL erikoisjoukkojen sotilas kiinnittäisi alasimen
karbiininsa piipun alle ja tupettoman veitsen tukkiin, terä olkapäätä kohti.
Ennen kuin jatkamme, lienee
syytä käydä miekan osat läpi. Mikäli aloitamme käyttäjän päästä, on
ensimmäisenä ponsi. Se on metallinpala, jonka tarkoituksena on tasapainottaa
miekkaa. Sen jälkeen seuraa kahva, josta pidetään kiinni. Seuraavana on muuhun
miekkaan nähden poikkisuuntaan kulkeva metallinen tanko eli väistin. Väistimen
tarkoitus on suojata kättä. Tämän jälkeen onkin terä, mikä on yleensä se miekan
osa, minkä vastustaja kohtaa ensimmäisenä. Terässä on joskus pitkä syvennys tai
useampikin. Nämä tunnetaan kevennysurana. Miekan osilla on myös paljon
vaihtoehtoisia nimiä. Lukija ei siis ole väärässä, mikäli on käyttänyt jostain
osasta muuta nimeä.
Mutta miltä se “oikea” miekka
näyttää? Tähän on vaikea vastata suoraan. Tämä riippuu maantieteellisestä
alueesta, aikakaudesta, käyttötarkoituksesta… Mutta sen sijaan että
saivartelisin loputtomiin, otan esimerkiksi viikinkimiekan ja 1400-luvun
pitkämiekan.
Viikinkimiekat
ajoittuvat karkeasti 700-1000 luvulle, pitkämiekat taas 1300-luvusta eteenpäin
jonnekin 1500-luvulle. Esimerkkimitat on otettu alan teoksista. Käsittelen myös
hyvälaatuisia uudennoksia. Olen harrastanut
historiallista miekkailua ja sitä kautta haltuuni on kertynyt uudennoksia
erilaisista keskiaikaisista lyömäaseista.
Aloitamme ponnesta.
Viikinkimiekan ponsi on yleensä ns. trilobe eli kolmilohkoinen. Oman
pitkämiekkani ponsi taas on Oakeshottin typologian mukaan tyyppiä T. Se
muistuttaa vanhanmallisen hajuvesipullon korkkia tai minusta enemmän kalan
pyrstöä. Useita muitakin malleja oli.
Kahva ja väistin
Viikinkimiekan kahva on
yleensä aika lyhyt, n. 10 cm. Kahvan aines on voinut olla ainakin puuta, nahkaa
tai luuta. Pitkämiekan kahvalla on ruodon ympärillä puuta, sen ympärillä nyöri
ja päällimmäisenä nahka. Verrokkimiekan kahva on 22cm pitkä. Viikinkimiekan
väistimen pituus vaihtelee, samoin muoto, mutta yleensä se on juuri käden
suojaava ja suora. Pitkämiekkani väistin
on 24 cm pitkä.
Terä
Viikinkimiekan terän kärjen
muoto on pyöreähkö. Kärkeä kohti muodostuu kuitenkin vähän terävämpi muoto. Pitkämiekan
terästä näemme taistelutekniikoiden muutosten tuoman muotoilumuutoksen. Se
kapenee kärkeä kohti erittäin kapeaksi ja erittäin pistokelpoiseksi. Terän
pituus on 86,4cm. Yhden verrokkiviikinkimiekan terä oli noin 70cm.
Kokonaispituus
Viikinkimiekka on yhteensä
84,2 cm pitkä. Pitkämiekan kanssa joudun taas turvautumaan kotivaraan. Se on
120cm pitkä. Miekkojen pituus vaihteli jo puhtaasti saatavuuden mukaan. Samoin
erilaisten miekkamestarien näkemykset ja tyylisuunnat vaikuttivat siihen, mitä
pidettiin aseen optimipituutena. Samoin vaikutti käyttäjän oma pituus.
Esimerkiksi italialaisten 1400-luvun miekkailumestarien mukaan optimipituus
pitkämiekalle olisi sellainen, että sen ponsi olisi käyttäjänsä rintalastan alapään
kohdalla. Sivumennen voimme mainita,
että Egilin saagan mukaan optimipituus keihäälle olisi sellainen, että jos mies
laittaa kätensä suoraksi keihäänsä vartta myöten, olisi ote silloin keihään
terän sokkaosan ympärillä. Samoin jotkut lähteet sanovat, että tapparan sopiva
pituus olisi sellainen, että sen terän ristiosa olisi käyttäjänsä viiksien
kohdalla. (Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoa, että lyhyempikin
toimii.) Aseiden pituutta huomioidessa olisikin sen mitattua pituutta
tärkeämpää huomioida onko se hyvässä tasapainossa ja hyvä käyttää. Tätä on
kuitenkin joskus vaikeaa päästä havainnoimaan. Museon valvoja voi olla
yllättävän äkäinen, jos yrität avata vitriiniä miekkaa kokeillaksesi.
Paino
Kirjat eivät ikävä kyllä
kerro aseiden painoa. Mutta käyttäkäämme verrokkina omia miekkojani. Noin
1000-lukulaista mallia oleva yhden käden miekkani painaa 1300g. Mikäli se olisi
teroitettu, painaisi se vähän vähemmän. Sen terä on myös rahtusen liian paksu
sekä keskivertoa pidempi, joten voimme huoleti olettaa, että viikinkimiekka
olisi todennäköisesti kevyempi. Jämsästä löytynyt viikinkimiekka painaa
täsmälleen saman verran. Vertailukohtana kevyemmästä voidaan antaa ystäväni
terävä M-tyypin viikinkimiekan replika, joka painaa vain 700 g (kokonaispituus
87cm) Pitkämiekkani on 1400-luvun loppupuolen malli. Se ei ole myöskään terävä,
joten tämäkin paino on yläkanttiin. Se painaa 1700g. Nämä ovat tavallisia
esimerkkejä aseiden painoista. Vaikka usein luullaan ja puhutaankin miekkojen
olevan hirvittävän painavia, on tämä täyttä myyttiä. Mikäli ne olisivat
painaneet paljon, olisivat käyttäjien voimat loppuneet hyvinkin nopeasti kesken
taistelun.
Koristelu
Viikinkimiekkojen
tunnetuimpia koristeluja olivat paja/seppänimet. Terässä saattoi olla
esimerkiksi suuri INGELRII teksti. Ingelrii oli yksi oman aikakautensa isoista
miekkapajoista kuten myös Ulfberth. Näitä merkkejä jopa väärennettiin.
Henkilökohtainen suosikkini on miekka, jonka toisella puolella terää lukee
INGELRII ja toisella ULFBERTH. Tämän aikakauden miekoissa koristelu saattoi
myös olla hopea- tai kultaupotuksin tehtyjä koristekuvioita. Terässä saattoi
olla myös kevyttä koristekuviota, joskus harvoin jopa kuvia eläimistä tai
esimerkiksi auringosta. Kalevalassa Väinämöisen miekassa kuvataankin olevan
taivaankappaleiden kuvia terässä.
“Olipa miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi,
päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti
hevonen terällä hirnui
kasi naukuin naulan päässä
penu putkessa puhusi,”
Myöhempinä aikakausina
miekkojen koristelu oli enimmäkseen kevyempää. Mutta voimme myös löytää joitain
miekkoja, joissa on paljonkin koristelua. On olemassa pitkämiekka, jonka
terässä on runsaasti kirjoitusta. Toisella puolella lukee +SOTTER IESUS+ +NAZARENUS+
+REX JUDEORUM+ ja toisella +ALPHA ETO+ ADONAI+ TETRAGRAMMATON+ ELOIEL+ Sanojen seassa on
vielä kristittyjen symbolien kaiverruksia. Mistään viikinki- tai
keskiaikaisesta miekasta ei tietääkseni ole löytynyt kuvia pääkalloista,
pentagrammeista tai vastaavista.
Eri miekkatyypit
Miekkoja on kautta historian
ollut kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia malleja, tyyppejä, alatyyppejä ja
näiden paikallisia variaatioita. Näiden eroa on joskus myös vaikea määritellä.
Esimerkiksi otan yksiteräisen viikinkimiekan. Mikä olennaisesti erottaa sen
myöhemmästä yksiteräisestä miekasta kuten falchionista tai saksalaisesta
“sotaveitsestä” kriegsmesseristä? Kenties juuri ulkonäölliset erot ovat helpoin
metodi erotella miekat? Ponnen muoto, terän pituus ja muoto, väistimen muoto
sekä käyttötekniikat määrittävät ehkä parhaiten miekan tarkempaa määritelmää.
Esimerkiksi edellä mainittua falchionia käytetään täysin eri tavalla kuin
pitkämiekkaa. Pitkämiekka oli notkea kahden käden ase, joka kelpasi niin
pistämiseen kuin lyömiseen, kun taas falchion oli yhden käden yksiteräinen
viidakkoveistä muistuttava ase, joka sopi kärkipainoisuutensa vuoksi erittäin
hyvin raskaisiin lyönteihin. Se kelpasi joidenkin näkemysten mukaan myös
leirityökaluksi.
Yleisesti voidaan tehdä jako
yhden ja ns. puolentoista käden miekkoihin eli pitkämiekkoihin.
Yhden käden miekka on
tuttavallisemmin yleensä vain miekka. Sitä käytetään aina yhdellä kädellä ja
toisessa pidetään jonkinlaista kilpeä.
Pitkämiekat ovat miekkoja,
joita yleensä käytetään kahdella kädellä, minkä huomaa kahvan pidemmästä
pituudesta. Esimerkiksi hevosen selästä niillä voi lyödä myös yhdellä kädellä.
Nämä miekat tulivat käyttöön myöhäiskeskiajalla. Haarniska oli tällöin
kehittynyt sen verran, ettei kilpi ollut enää välttämättömyys, mahdollistaen
toisenkin käden käytön miekan ohjaamisessa.
Pitkämiekat ovat aina olleet
kaksiteräisiä, mutta kuten jo mainittiin, yhden käden miekkoja löytyi myös
yksiteräisenä variaationa. Näiden lisäksi löytyi monia pitkiä veitsimalleja,
erilaisia tikareita, keihäitä, kirveitä ja muita pahantekovälineitä. Mikäli
menemme Euroopan ulkopuolelle, tulee vaihtoehtoja ja variaatiota vieläkin
enemmän. Näiden kaikkien tunnistaminen olisi jo oman kirjoituksen aihe.
Tunnistuksessa käytetään
apuna erilaisia typologioita. Itse suosin Ewart Oakeshottin typologiaa, mutta
muitakin löytyy. Esimerkiksi viikinkimiekkoja tulkitaan usein Jan Petersenin
tai Alfred Geibigin typologian mukaan, Petersenin ollessa kaikkein suosituin.
Kaikki nämä ovat laadullisesti samaa tasoa. Kyse on lähinnä siitä, kuinka
tahtoo miekkoja tulkita.
Mutta entäs se vallonimiekka
mistä video kertoo?
Vallonimiekka on yksi versio
ns. basket hilt -miekasta, eli miekasta jossa on korimainen kättä suojaava
kahva. Muista kaltaisistaan sen erottaa yleensä parhaiten väistimessä peukalon
puolella oleva rengas, mikä suojaa kättä siltä puolelta. Samankaltaisia
miekkamalleja on runsaasti ja joskus eri alatyyppien ero on veteen piirretty
viiva. Vallonimiekka on 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla käyttöön otettu
alatyyppi.
Vallonimiekkaa suosittiin
länsi-Euroopassa mm. Saksassa, Alankomaissa ja Skandinaviassa. Näitä käyttivät
niin sotilaat kuin herrasmiehet. Kolmekymmentävuotisessa sodassa ruotsalaiset
armeijat hankkivat näitä sotilaittensa käyttöön. Outoa on, että vallonimiekat
tehtiin Saksassa, eikä Vallonian alueella. Nimen alkuperälle on monia
teorioita. Esimerkiksi se, että nimi olisi keksitty huomattavasti myöhemmin
löytöpaikan perusteella, tai että Ranskan armeija olisi saanut näitä miekkoja
suuria määriä saaliiksi Vallonian alueella ja he olisivat alun perin alkaneet
kutsumaan sitä vallonimiekaksi. Vallonimiekoissa sekä näiden sukulaismalleissa
saattoi olla enemmänkin koristelua, etenkin käden suojuksissa. Mutta se riippui
käyttäjän varallisuudesta tai sotilaan saalisonnesta.
Lisää luettavaa
Nämä teokset ovat eri
tasoisia ja eri lähtökohdista kirjoitettuja sekä joskus myös eri
lukijakunnalle. Mutta mikään näistä ei johda lukijaa harhaan, tai anna kuvaa,
että miekoissa olisi kuvia pentagrammeista ja pääkalloista.
Line, Philip, The Vikings and Their
Enemies: Warfare in Northern Europe, 750-1100
Moilanen, Mikko, Viikinkimiekat Suomessa
Oakeshott, Ewart, The Archaeology of Weapons: Arms and Armour from Prehistory
to the Age of Chivalry
European Weapons and Armour: From the Renaissance to the Industrial Revolution
A Knight and His Weapons
Records of the Medieval Sword
European Weapons and Armour: From the Renaissance to the Industrial Revolution
A Knight and His Weapons
Records of the Medieval Sword
Siddorn John Kim, Viking Weapons & Warfare
Peirce Ian, Swords of the Viking Age
Jukka Salonen
