Kalashit ja tuohivirsut

Tuhat ja yksi tulkintaa kokoelmaesineistä -projektissa on järjestetty syksyn mittaan työpajoja kansainvälisten opiskelijaryhmien ja DaisyEläkeläiset -suomeenmuuttajanaisten yhdistyksen ryhmän kanssa. Keskustelu on kaikissa ryhmissä ollut hedelmällistä, ja olemme saaneet kiinnostavaa tietoa esineisiin liittyvistä mielikuvista ja käytöstä eri kulttuureissa.

DaisyEläkeläisten ryhmässä oli mukana toistakymmentä eri-ikäistä naista useista kansallisuuksista. Ryhmän kanssa käsitelty teema oli arki, ja järjestimme siksi ensimmäisen kokoontumisemme Kuralan kylämäessä Iso-Kohmon talossa. Monelle oli yllätys, että rakennukset kuuluvat museolle, eikä niissä asu enää kukaan. Iso-Kohmon salissa tutkimme esillä olleesta pahvilaatikosta löytyneitä kirjailtuja huiveja ja muita perinteisiä käsitöitä. Paksu kangas ja karhea lanka kiinnittivät osallistujien huomion, sillä esimerkiksi vietnamilaisille huiveille on ominaista kankaan keveys ja langan hienous.

Arkiesineet voivat olla hyvin erilaisia eri kulttuureissa. Somalinaisen arjessa päivittäin on käytössä rukousnauha. Tässä rukousnauhassa on sata helmeä.

Salikamarissa kiinnostusta ja nauruakin herättivät opetuskokoelmaan kuuluvat villaiset mekot ja housut sekä keinutuoli, jossa keinumista muutamat kokeilivat. Porstuakamarin heteka päiväpeitteineen ja täkkeineen sai iranilaisnaisen kertomaan, että Iranissa on samanlaiset, niin rautasänky kuin täkki ja kudottu päiväpeitekin. Toinen iranilainen kertoi, että hänen tuttavansa ompelee tällaisia täkkejä. Hän kertoi kuinka lampaanvilla laitetaan kahden kankaan väliin ja ommellaan sitten yhteen niin, että tikkaus kiinnittää villan paikoilleen. Tuvan ruoanlaittoon liittyvää esineistöä käytiin tarkkaan läpi ja meidät tutkijat yllätti seikka, että huhmare oli Iranissa myös kajalin eli silmämeikin valmistamista varten. Oli erittäin hyvä, että olimme juuri opetuskokoelman parissa. Esineillä havainnollistamalla moni pystyi kertomaan omia kokemuksiaan, vaikka suomen kielen kaikki sanat eivät löytyneetkään.

Vietnamista kotoisin oleva ryhmäläinen arvuutteli työpajassa tämän esineen käyttötarkoitusta. Kukaan ei arvannut oikein, ja esine paljastui kookosraastimeksi! Raastinta käytetään puolikkaan kookoksen sisuksen raastamiseen siten, että puolikasta pyöritetään terää vasten. Kookosraasteet tippuvat alle asetettavaan kulhoon.

Kokoonnuimme myös ryhmäläisten yhdistyksen omissa tiloissa, Muistojen Kodissa. Siellä he esittelivät mukanaan tuomiaan omia esineitä, muun muassa kansallispukuja, asusteita sekä ruoanvalmistusvälineitä. Viimeisen tapaamisen järjestimme Turun linnassa, missä vertailimme osallistujien omia esineitä museon kokoelmaesineisiin. Omien ja museon esineiden rinnakkainen tarkastelu herätti monenlaisia mielleyhtymiä. Edelliseen tapaamiseen oli tuotu perinteiset, käsintehdyt kalash-kengät, jollaisia pidetään esimerkiksi Iranin ja Irakin kurdilaisen kansallispuvun osana. Rinnastimme kalashit kulttuurihistoriallisen esinekokoelman tuohivirsuihin. Tuohivirsut muistuttivat Iranissa käytetyistä samankaltaisista, mutta nahasta punotuista kengistä. Vietnamilaisen ryhmäläisen mieleen tuli, kuinka kommunistiarmeija käytti autonrenkaista valmistettuja sandaaleja.

Eri ryhmien esineistä syntyneiden pohdintojen kanssa lähdemme rakentamaan Brinkkalan Galleriaan keväällä avautuvaa näyttelyä.

Kalash-kengät Iranista.

Tuohivirsut Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisesta esinekokoelmasta.